Kestävä kehitys http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133048/all Mon, 28 May 2018 16:18:12 +0300 fi Menestyksen mitaksi Maan ja ihmisten hyvinvointi http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255987-menestyksen-mitaksi-maan-ja-ihmisten-hyvinvointi <p>Tämän päivän Helsingin Sanomien talousosiosta löytyy yllä mainitulla otsikolla ilmastonmuutoksen aihealueelle kirjoitettu artikkeli (<a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html" title="https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html">https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html</a>), jossa on esitelty taloustieteilijä Kate Raworthin tapaa kuvata ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin tilaa donitsigraafilla.&nbsp;Kyseinen graafi on mielestäni ihan havainollinen keino visualisoida asiaa.</p><p>Mielenkiintoiseksi artikkelin tekee kuitenkin siinä esitetyt eri maista tehtyjen tutkimusten tulokset ja niistä tehdyt johtopäätökset:&nbsp;&nbsp;</p><p><em>&quot;Tutkimuksen mukaan ne maat, jotka voivat taata asukkailleen hyvän elämän, ylittävät planeetan kantokyvyn rajat. Samalla ne maat, joiden asukkaat voivat huonosti, pysyvät hyvin planeetan kantokyvyn rajoissa.&quot;</em></p><p><em>&quot;Esimerkiksi kaikki Pohjoismaat pärjäsivät hyvinvointia kuvaavissa mittareissa hyvin, mutta kantokykyä mittaavissa huonosti. Raworth myös kertoo, että maat, joiden talouskasvu ja hyvinvointi alkavat kasvaa, alkavat tyypillisesti samalla myös käyttää enemmän luonnonvaroja.&quot;</em></p><p><em>&quot;Siksi muiden maiden ei Raworthin mukaan pidä ottaa mallia Suomesta tai muista maista, joissa ihmiset voivat verrattain hyvin.&quot;</em></p><p><br />Tästä itselleni herää kysymys siitä, millaista elämää ihmisten maapallolla sitten pitäisi tavoitella?</p><p>Ja aivan yhtä tärkeänä kysymyksenä, joka pitäisi esittää ja johon vastata - sen jälkeen kun tavoitetila on visioitu - millä edellytyksin tämä on mahdollista ja mitä tulee konkreettisesti tehdä että kyseiseen tavoitteeseen globaalisti voidaan päästä?</p><p>Jätän ajatuksillesi tilaa tehdä tarvittavat kysymykset ja antaa niihin vastataukset parhaan näkemyksesi mukaisesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän päivän Helsingin Sanomien talousosiosta löytyy yllä mainitulla otsikolla ilmastonmuutoksen aihealueelle kirjoitettu artikkeli (https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html), jossa on esitelty taloustieteilijä Kate Raworthin tapaa kuvata ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin tilaa donitsigraafilla. Kyseinen graafi on mielestäni ihan havainollinen keino visualisoida asiaa.

Mielenkiintoiseksi artikkelin tekee kuitenkin siinä esitetyt eri maista tehtyjen tutkimusten tulokset ja niistä tehdyt johtopäätökset:  

"Tutkimuksen mukaan ne maat, jotka voivat taata asukkailleen hyvän elämän, ylittävät planeetan kantokyvyn rajat. Samalla ne maat, joiden asukkaat voivat huonosti, pysyvät hyvin planeetan kantokyvyn rajoissa."

"Esimerkiksi kaikki Pohjoismaat pärjäsivät hyvinvointia kuvaavissa mittareissa hyvin, mutta kantokykyä mittaavissa huonosti. Raworth myös kertoo, että maat, joiden talouskasvu ja hyvinvointi alkavat kasvaa, alkavat tyypillisesti samalla myös käyttää enemmän luonnonvaroja."

"Siksi muiden maiden ei Raworthin mukaan pidä ottaa mallia Suomesta tai muista maista, joissa ihmiset voivat verrattain hyvin."


Tästä itselleni herää kysymys siitä, millaista elämää ihmisten maapallolla sitten pitäisi tavoitella?

Ja aivan yhtä tärkeänä kysymyksenä, joka pitäisi esittää ja johon vastata - sen jälkeen kun tavoitetila on visioitu - millä edellytyksin tämä on mahdollista ja mitä tulee konkreettisesti tehdä että kyseiseen tavoitteeseen globaalisti voidaan päästä?

Jätän ajatuksillesi tilaa tehdä tarvittavat kysymykset ja antaa niihin vastataukset parhaan näkemyksesi mukaisesti.

]]>
4 http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255987-menestyksen-mitaksi-maan-ja-ihmisten-hyvinvointi#comments Globaali maailma Ihmiskunta Ilmastonmuutos Kestävä kehitys Mon, 28 May 2018 13:18:12 +0000 Timo Kekäläinen http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255987-menestyksen-mitaksi-maan-ja-ihmisten-hyvinvointi
Sipilän hallituksen perintö http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255540-sipilan-hallituksen-perinto <p>Lähtökohtaisesti nykyinen hallitus on ollut mielestäni oppositiota oikeammilla linjoilla pyrkiessään korjaamaan julkisen sektorin kestävyysvajeita ja parantamaan suomalaisen työn kilpailukykyä kaihtamatta isoja rakenteellisia muutoksia. Olen myös sitä mieltä, että pohjoismainen hyvinvointimalli kaipaa enemmän markkinoita ja yrittäjyyttä hyvinvointipalveluissakin. Samalla joudun kuitenkin seuraamaan kauhulla sitä, miten hallitus kohtelee meille kaikille rakasta suomalaista luontoa.</p><p>Maamme on hävityn matkapuhelinkilpailun jälkeen palaamassa metsäteollisuusyhteiskunnaksi, johon suunnitellaan vauhdilla uusia suuria sellutehtaita. Tehtaiden raaka-ainetarpeet on määrä turvata muuttamalla mahdollisimman suuri osa luonnonmetsistä metsäteollisuuden tarpeisiin optimoiduiksi puupelloiksi. Näin tuhotaan suuri osa suomalaisten metsien biologisesta monimuotoisuudesta tietämättä ja välittämättä siitä, mitä vaikutuksia muutoksilla on luonnon kiertokulkuun kokonaisuudessaan.</p><p>Selluteollisuus on puuvarojen kulutuksen ohella suuri energiankäyttäjä. Nimenomaan energiaintensiivisen teollisuuden tarpeet ovat ajaneet Suomen viimeisenä länsimaana kasvattamaan ydinsähkön osuutta energiahuollossa. Olkiluoto 3:n ja Hanhikivi 1:n jatkoksi hallituksen, elinkeinoelämän ja Rosatomin piirissä havitellaan todennäköisesti jo seuraavaa reaktoria. Siten maamme tulee olemaan muita länsimaita enemmän alttiina myös ydinvoimalaonnettomuuksien aiheuttamille riskeille.</p><p>Metsäteollisuuden ohella hallitus asettaa suuria toiveita kaivosteollisuuteen, jonka tuotteet palvelevat maailman teräs- ja sähköautoteollisuuden tarpeita ympäristökuormien jäädessä suomalaiseen maaperään ja vesistöihin.</p><p>Maataloudessa hallitus on antanut EU:n yleisestä linjasta poiketen suomalaisille viljelijöille luvan neonikotinoidien käyttöön huolimatta vaikutuksista, joita niillä on hyönteiskantojen kehittymiseen. Hyönteisten kadotessa kasvit jäävät ilman pölyttäjiä ja linnut ilman ravintoa.</p><p>Suomen Kuvalehti visioi tuoreessa numerossaan tulevaisuutta, jonka toteutumista hallitus toimillaan ajaa. Jutun mukaan vuonna 2060 Suomen metsissä &rdquo;ei kuulu ötököiden surina eikä lintujen laulu. Kukat eivät enää kuki keväisin eikä syksyn tullen ole marjoja poimittaviksi&rdquo;. Kaupassa &rdquo;ostoskärryt täyttyvät perunasta, herkkusienistä ja keinolihasta&hellip; Mausteet ovat joko kadonneet tai törkeän hintaisia, ja vihanneksiakin on vähemmän saatavilla&hellip;. Omenat ovat kallista tuontitavaraa ulkomaiden synteettisistä puutarhoista, joita pölytetään robottimehiläisillä&rdquo;.</p><p>Kirjoitan tätä Pohjois-Satakunnassa. Käydessäni aamulla ulkona keväänvihreä luonto oli kasteen peittämä, ilman täytti huikea lintujen konsertti ja tuomi oli kukkeimmillaan. Juuri täällä haluaisin kuulla Juha Sipilän ja hänen ministerikollegoidensa kertovan, mikä on se tärkeämpi asia, joka oikeuttaa meidät ryöväämään saman kokemuksen lapsiltamme ja lastenlapsiltamme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähtökohtaisesti nykyinen hallitus on ollut mielestäni oppositiota oikeammilla linjoilla pyrkiessään korjaamaan julkisen sektorin kestävyysvajeita ja parantamaan suomalaisen työn kilpailukykyä kaihtamatta isoja rakenteellisia muutoksia. Olen myös sitä mieltä, että pohjoismainen hyvinvointimalli kaipaa enemmän markkinoita ja yrittäjyyttä hyvinvointipalveluissakin. Samalla joudun kuitenkin seuraamaan kauhulla sitä, miten hallitus kohtelee meille kaikille rakasta suomalaista luontoa.

Maamme on hävityn matkapuhelinkilpailun jälkeen palaamassa metsäteollisuusyhteiskunnaksi, johon suunnitellaan vauhdilla uusia suuria sellutehtaita. Tehtaiden raaka-ainetarpeet on määrä turvata muuttamalla mahdollisimman suuri osa luonnonmetsistä metsäteollisuuden tarpeisiin optimoiduiksi puupelloiksi. Näin tuhotaan suuri osa suomalaisten metsien biologisesta monimuotoisuudesta tietämättä ja välittämättä siitä, mitä vaikutuksia muutoksilla on luonnon kiertokulkuun kokonaisuudessaan.

Selluteollisuus on puuvarojen kulutuksen ohella suuri energiankäyttäjä. Nimenomaan energiaintensiivisen teollisuuden tarpeet ovat ajaneet Suomen viimeisenä länsimaana kasvattamaan ydinsähkön osuutta energiahuollossa. Olkiluoto 3:n ja Hanhikivi 1:n jatkoksi hallituksen, elinkeinoelämän ja Rosatomin piirissä havitellaan todennäköisesti jo seuraavaa reaktoria. Siten maamme tulee olemaan muita länsimaita enemmän alttiina myös ydinvoimalaonnettomuuksien aiheuttamille riskeille.

Metsäteollisuuden ohella hallitus asettaa suuria toiveita kaivosteollisuuteen, jonka tuotteet palvelevat maailman teräs- ja sähköautoteollisuuden tarpeita ympäristökuormien jäädessä suomalaiseen maaperään ja vesistöihin.

Maataloudessa hallitus on antanut EU:n yleisestä linjasta poiketen suomalaisille viljelijöille luvan neonikotinoidien käyttöön huolimatta vaikutuksista, joita niillä on hyönteiskantojen kehittymiseen. Hyönteisten kadotessa kasvit jäävät ilman pölyttäjiä ja linnut ilman ravintoa.

Suomen Kuvalehti visioi tuoreessa numerossaan tulevaisuutta, jonka toteutumista hallitus toimillaan ajaa. Jutun mukaan vuonna 2060 Suomen metsissä ”ei kuulu ötököiden surina eikä lintujen laulu. Kukat eivät enää kuki keväisin eikä syksyn tullen ole marjoja poimittaviksi”. Kaupassa ”ostoskärryt täyttyvät perunasta, herkkusienistä ja keinolihasta… Mausteet ovat joko kadonneet tai törkeän hintaisia, ja vihanneksiakin on vähemmän saatavilla…. Omenat ovat kallista tuontitavaraa ulkomaiden synteettisistä puutarhoista, joita pölytetään robottimehiläisillä”.

Kirjoitan tätä Pohjois-Satakunnassa. Käydessäni aamulla ulkona keväänvihreä luonto oli kasteen peittämä, ilman täytti huikea lintujen konsertti ja tuomi oli kukkeimmillaan. Juuri täällä haluaisin kuulla Juha Sipilän ja hänen ministerikollegoidensa kertovan, mikä on se tärkeämpi asia, joka oikeuttaa meidät ryöväämään saman kokemuksen lapsiltamme ja lastenlapsiltamme.

]]>
24 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255540-sipilan-hallituksen-perinto#comments Kotimaa Juha Sipilän hallitus Kestävä kehitys Sat, 19 May 2018 09:19:00 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255540-sipilan-hallituksen-perinto
Marx tänään http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254967-marx-tanaan <p>Karl Marxin syntymästä tuli viikonvaihteessa kuluneeksi kaksisataa vuotta. Moni voi ihmetellä, miksi tuosta trieriläisen porvarisperheen jälkeläisestä ollaan edelleen niin kiinnostuneita. Hänestähän tuli äärimielipiteitä laukova ja riidanhaluinen poliittinen agitaattori sekä myöhemmin maanpakoon ajettu resupekka intellektuelli. Pitkälti itseoppinut yhteiskuntateoreetikko eli lehtien juttupalkkioiden ja ystävien avustusten varassa aina siihen saakka, kunnes hän menehtyi epäterveellisten elintapojen tuomien lukuisten vaivojen murtamana 64-vuotiaana. Perinnöksi mieheltä jäi velkojen sekä avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneiden lasten lisäksi vain iso kasa keskeneräisiä ja osin rottien syömiä käsikirjoituksia.</p><p>Pääselitys Marxin muiston säilymiselle on tietenkin se, että hänen analyysinsa modernista kapitalismista ja sen kyltymättömästä laajentumispyrkimyksestä on edelleen monissa suhteissa hyvin osuva ja osin hämmästyttävän ajankohtainen. Modernit yhteiskunnat lähtivät juuri Marxin syntymän aikoihin aiemmasta talouskehityksestä täysin poikkeavaan huikeaan kasvuun aika tarkkaan sen mukaisesti kuin syntymäpäiväsankari teoksissaan ennakoi.</p><p>Toisaalta Marx ei missään vaiheessa kyennyt ennakoimaan sitä notkeutta, jolla nykyaikaiset demokraattisesti hallitut markkinataloudet ovat kyenneet vahvistamaan kansalaisten oikeuksia, tasoittamaan eri yhteiskuntaryhmien välisiä tuloeroja, jakamaan hyvinvointia kaikille ja ohjaamaan yrityksiä ottamaan vastuuta toimintojensa yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Työväenluokka ei ole kurjistunut eivätkä luokkaristiriidat ole kärjistyneet Marxin olettamilla tavoilla.</p><p>Marxin ajattelun vähemmän onnistuneita elementtejä kuvaa hyvin sekin, että hänen ideansa viralliseksi valtiolliseksi doktriiniksi nostaneet sosialistiset yhteiskunnat ovat suureksi osaksi kaatuneet. Jäljelle on jäänyt lähinnä vain Kiina, jota vahvemmin kasvu- ja markkinatalousorientoitunutta yhteiskuntaa itse asiassa on vaikea löytää. Lisäksi maan kehityksen suurimmaksi kahleeksi on muodostunut Maxin nimiin vannova ja sen tuomalla oikeutuksella valta-asemistaan ja sen tuomista huikeista etuuksista jääräpäisesti kiinnipitävä kommunistinen puolue.</p><p>Mutta Marxin ajattelusta löytyy myös vähemmän tunnettuja kerrostumia, joiden kaukonäköisyys on alkanut valjeta meille vasta viime aikoina. Nykyisinhän kaikki puhuvat digitalisaatiosta, isosta datasta ja oppivan keinoälyn kehittymisestä. Karl Marx kirjoitti jo puolitoista vuosisataa sitten siitä, miten kapitalistisen tuotannon kehittyessä riittävän pitkälle tieto &ndash; ja etenkin niinkutsuttu &rdquo;yleinen äly&rdquo;, allgemeines Wissen &ndash; muuttuvat &nbsp;välittömäksi tuotantovoimaksi.</p><p>Marx on osoittautunut myös nykyajan ekologisen ajattelun edelläkävijäksi. Johdonmukaisena materialistina Marx tarkasteli aina meitä ihmisiä yksinä luontokappaleina muiden joukossa. Siksi hän näki myös meidän taloudelliset toimintomme ennen kaikkea itsemme ja muun luonnon välisenä aineenvaihduntana. Kapitalistinen tuotanto tulisi ajamaan tuon vuorovaikutuksen yhä pahemmin pois tasapainosta, ja siksi kehittyneempään yhteiskuntamuotoon siirtymisen perusedellytyksenä on ihmisten ja luonnon välisen aineenvaihdunnan saattaminen rationaaliseen hallintaan.</p><p>Tänä päivänä emme ole toteuttamassa tuota rationaalista hallintaa Pariisin ilmastosovusta ja eri tahojen esittämistä kestävyyslupauksista huolimatta. Maailmantalous jatkaa eksponentiaalista kasvuaan etenkin kehittyvien maiden edelleen jatkuvan väestönkasvun ja modernisaatiopyrkimysten vauhdittamana. Samalla ehdytämme kiihtyvällä vauhdilla maapallon rajallisia luonnonvaroja, hävitämme muita biologisen elämän muotoja ja ajamme planeetan ekosysteemit yhä pahemmin pois raiteiltaan. Eri yhteiskunnat varustautuvat turvaamaan omat resurssitarpeensa ja puolustamaan rajojaan yhä tehokkaammin tuhovälinein. Siten nyky-yhteiskuntien pari vuosisataa jatkunut ekspansio on edennyt äärirajoilleen niin, että tuskin selviämme montaakaan vuosikymmentä ennen sivilisaatiomme kokonaisvaltaista tuhoutumista joukkotuhoasein käytävien sotien, ekologisten katastrofien, hallinnasta karkaavien pandemioiden tai niiden välisten yhdistelmien seurauksena.</p><p>Mitä mieltä hyvänsä Marxista muutoin ollaan, miehen ajatus kestävästä aineenvaihdunnasta ihmisten ja muun luonnon välillä on paras tulkita horisontissa siirtävän tulevaisuuden utopian sijasta äärirajoilla esitetyksi hätähuudoksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Karl Marxin syntymästä tuli viikonvaihteessa kuluneeksi kaksisataa vuotta. Moni voi ihmetellä, miksi tuosta trieriläisen porvarisperheen jälkeläisestä ollaan edelleen niin kiinnostuneita. Hänestähän tuli äärimielipiteitä laukova ja riidanhaluinen poliittinen agitaattori sekä myöhemmin maanpakoon ajettu resupekka intellektuelli. Pitkälti itseoppinut yhteiskuntateoreetikko eli lehtien juttupalkkioiden ja ystävien avustusten varassa aina siihen saakka, kunnes hän menehtyi epäterveellisten elintapojen tuomien lukuisten vaivojen murtamana 64-vuotiaana. Perinnöksi mieheltä jäi velkojen sekä avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneiden lasten lisäksi vain iso kasa keskeneräisiä ja osin rottien syömiä käsikirjoituksia.

Pääselitys Marxin muiston säilymiselle on tietenkin se, että hänen analyysinsa modernista kapitalismista ja sen kyltymättömästä laajentumispyrkimyksestä on edelleen monissa suhteissa hyvin osuva ja osin hämmästyttävän ajankohtainen. Modernit yhteiskunnat lähtivät juuri Marxin syntymän aikoihin aiemmasta talouskehityksestä täysin poikkeavaan huikeaan kasvuun aika tarkkaan sen mukaisesti kuin syntymäpäiväsankari teoksissaan ennakoi.

Toisaalta Marx ei missään vaiheessa kyennyt ennakoimaan sitä notkeutta, jolla nykyaikaiset demokraattisesti hallitut markkinataloudet ovat kyenneet vahvistamaan kansalaisten oikeuksia, tasoittamaan eri yhteiskuntaryhmien välisiä tuloeroja, jakamaan hyvinvointia kaikille ja ohjaamaan yrityksiä ottamaan vastuuta toimintojensa yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Työväenluokka ei ole kurjistunut eivätkä luokkaristiriidat ole kärjistyneet Marxin olettamilla tavoilla.

Marxin ajattelun vähemmän onnistuneita elementtejä kuvaa hyvin sekin, että hänen ideansa viralliseksi valtiolliseksi doktriiniksi nostaneet sosialistiset yhteiskunnat ovat suureksi osaksi kaatuneet. Jäljelle on jäänyt lähinnä vain Kiina, jota vahvemmin kasvu- ja markkinatalousorientoitunutta yhteiskuntaa itse asiassa on vaikea löytää. Lisäksi maan kehityksen suurimmaksi kahleeksi on muodostunut Maxin nimiin vannova ja sen tuomalla oikeutuksella valta-asemistaan ja sen tuomista huikeista etuuksista jääräpäisesti kiinnipitävä kommunistinen puolue.

Mutta Marxin ajattelusta löytyy myös vähemmän tunnettuja kerrostumia, joiden kaukonäköisyys on alkanut valjeta meille vasta viime aikoina. Nykyisinhän kaikki puhuvat digitalisaatiosta, isosta datasta ja oppivan keinoälyn kehittymisestä. Karl Marx kirjoitti jo puolitoista vuosisataa sitten siitä, miten kapitalistisen tuotannon kehittyessä riittävän pitkälle tieto – ja etenkin niinkutsuttu ”yleinen äly”, allgemeines Wissen – muuttuvat  välittömäksi tuotantovoimaksi.

Marx on osoittautunut myös nykyajan ekologisen ajattelun edelläkävijäksi. Johdonmukaisena materialistina Marx tarkasteli aina meitä ihmisiä yksinä luontokappaleina muiden joukossa. Siksi hän näki myös meidän taloudelliset toimintomme ennen kaikkea itsemme ja muun luonnon välisenä aineenvaihduntana. Kapitalistinen tuotanto tulisi ajamaan tuon vuorovaikutuksen yhä pahemmin pois tasapainosta, ja siksi kehittyneempään yhteiskuntamuotoon siirtymisen perusedellytyksenä on ihmisten ja luonnon välisen aineenvaihdunnan saattaminen rationaaliseen hallintaan.

Tänä päivänä emme ole toteuttamassa tuota rationaalista hallintaa Pariisin ilmastosovusta ja eri tahojen esittämistä kestävyyslupauksista huolimatta. Maailmantalous jatkaa eksponentiaalista kasvuaan etenkin kehittyvien maiden edelleen jatkuvan väestönkasvun ja modernisaatiopyrkimysten vauhdittamana. Samalla ehdytämme kiihtyvällä vauhdilla maapallon rajallisia luonnonvaroja, hävitämme muita biologisen elämän muotoja ja ajamme planeetan ekosysteemit yhä pahemmin pois raiteiltaan. Eri yhteiskunnat varustautuvat turvaamaan omat resurssitarpeensa ja puolustamaan rajojaan yhä tehokkaammin tuhovälinein. Siten nyky-yhteiskuntien pari vuosisataa jatkunut ekspansio on edennyt äärirajoilleen niin, että tuskin selviämme montaakaan vuosikymmentä ennen sivilisaatiomme kokonaisvaltaista tuhoutumista joukkotuhoasein käytävien sotien, ekologisten katastrofien, hallinnasta karkaavien pandemioiden tai niiden välisten yhdistelmien seurauksena.

Mitä mieltä hyvänsä Marxista muutoin ollaan, miehen ajatus kestävästä aineenvaihdunnasta ihmisten ja muun luonnon välillä on paras tulkita horisontissa siirtävän tulevaisuuden utopian sijasta äärirajoilla esitetyksi hätähuudoksi.

]]>
5 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254967-marx-tanaan#comments Kapitalismi Karl Marx Kestävä kehitys Mon, 07 May 2018 11:08:13 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254967-marx-tanaan
Punavihreää "solidaarisuutta" maailman köyhimmille http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254876-punavihreaa-solidaarisuutta-maailman-koyhimmille <p><strong>RAPORTTIANI ON MAAILMAN ERI ALUSTOILLA JAELTU. TÄSSÄ USA:N YDINVOIMAA KANNATTAVAT ENVIRONMENTALISTIT JATKOJULKAISIVAT SEN.</strong>&nbsp;<a href="http://USA:n ydinvoimaa kannattavat environmentalistit noteeraavat uusimman raporttini. http://efn-usa.org/environment/item/1815-kicking-away-the-energy-ladder-mikko-paunio-finland">http://USA:n ydinvoimaa kannattavat environmentalistit noteeraavat uusimman raporttini. http://efn-usa.org/environment/item/1815-kicking-away-the-energy-ladder-mikko-paunio-finland</a></p><p>Raporttini punavihreän &quot;solidaarisuuden&quot; vaikutuksista kehitysmaiden kansanerveydelle&nbsp;<a href="http://www.thegwpf.com/new-report-green-policies-threaten-poor-nations/" target="_blank">http://www.thegwpf.com/new-report-green-policies-threaten-poor-nations/</a> julkaistiin eilen the Global Warming Policy Foundation&#39;n (<a href="http://www.thegwpf.com" title="www.thegwpf.com">www.thegwpf.com</a>) sivuilla. Se on lordi <strong>Nigel Lawsonin</strong> (Ison Britannian&nbsp;pitkäaikaisin valtionvarainministeri) ns. non-partisan ryhmä eli siihen kuuluu&nbsp;myös Työväen-&nbsp;ja Liberaalipuolueessa toimivia poliitikkoja ja aktiiveja&nbsp;henkilöitä.&nbsp;</p><p>Sen tieteellisiin neuvonantajiin kuuluun mm. <strong>Freeman Dyson</strong>, joka on ehkä viimeinen elävä 20. vuosisadan suurista fyysikoista. Hän kuului ryhmään, jossa vaikuttivat&nbsp;<strong>Albert Einstein,&nbsp;Nils Bohr, Wolfgang Pauli </strong>ja<strong>&nbsp;Robert Oppenheimer&nbsp;</strong>Princeton&#39;n yliopistossa <a href="http://nautil.us/issue/43/heroes/my-life-with-the-physics-dream-team" target="_blank">http://nautil.us/issue/43/heroes/my-life-with-the-physics-dream-team</a>. Säätiön hallituksen jäsenet ja tieteelliset neuvonantajat löytyvät linkkaamastani raportistani.&nbsp;</p><p>Thegwpf on maailmassa eräs johtavista&nbsp;kriittisistä environmentalismia kritisoivista ajatuspajoista.&nbsp;&nbsp;Tämä raporttini on jo toinen, joka julkaistaan lyhyen ajan sisällä säätiön sivustolla. Ensimmäiseen raporttiini&nbsp;<a href="https://notalotofpeopleknowthat.files.wordpress.com/2018/01/image76.png" target="_blank">https://notalotofpeopleknowthat.files.wordpress.com/2018/01/image76.png</a> kirjoitti Työväenpuolueen elinikäinen ylähuoneen ja thegwpf:n hallituksen jäsen <strong>Lordi Donoughue</strong> esipuheen. Lordi Donoughue tunnetaan mm. siitä hän antoi vinkit BBC:n ratkiriemukkaalle TV-sarjalle &quot;Kyllä Herra Ministeri&quot;.</p><p>Viime syyskuussa ensimmäinen esseeni&nbsp;environmentalismin kauhistuttavista kansanterveydellisistä seurauksista&nbsp;julkaistiin yhdysvaltalaisella American Council on Science and Health (ACSH)&nbsp;<a href="https://www.acsh.org/news/2017/10/30/sustainability-threatens-public-health-developing-world-12055" target="_blank">https://www.acsh.org/news/2017/10/30/sustainability-threatens-public-health-developing-world-12055</a>&nbsp;&nbsp;sivustolla. Valmistelin artikkelia melkoisella huolellisuudella eli kirjoitin sitä 12 vuotta. Minut valittiin esseen julkaisemisen jälkeen ACSH:n tiede- ja politiikkaneuvonantajaksi (Science and Policy Advisor).&nbsp;</p><p>ACSH:n perusti aikoinaan nobel-palkittu <strong>Norman Borlaug</strong> yhdessä <strong>Elisabeth Wheelan&#39;n</strong> kanssa. Vuonna 2006 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi yksimielisesti aloitteen korkeimman mahdollisen siviilitunnustuksen eli kongressin kulmamitalin myöntämisestä Borlaugille. Asetuksen mukaan &rdquo;tohtori Borlaug on pelastanut enemmän ihmishenkiä kuin kukaan toinen ihminen, joka on koskaan elänyt, ja pelastanut enemmän ihmishenkiä islamilaisessa maailmassa kuin kukaan toinen ihmiskunnan historiassa&rdquo;. &nbsp;ACSH suhtautuu myönteisesti teollisuuteen, tekniikkaan ja tieteeseen ja pyrkii toiminnallaan mm. oikaisemaan vihreiden massatiedonvälityksen avulla levittämiä valheita edistyksen mukanaan tuomista &quot;vitsauksista&quot;.</p><p>Uusimman raporttini mukaan environmentalismin tuleva uhriluku voi jopa ylittää 20. vuosisadan suurten ideologioiden uhriluvun. Sinällään tämä ei ole kovin suuri yllätys, kun lukee Rupert Darwall&#39;n 2017 lokakuussa julkaistun kirjan Green Tyranny (Vihreä Tyrannia), jossa osoitetaan kauniisti, kuinka environmentalismin isä oli natsi-ideologia ja äiti Frankfurt&#39;n koulukunta eli rumasti sanottuna kulttuurimarxismi.</p><p>Uudessa raportissani käyn läpi energiajärjestelmän evoluutiota myös Suomen osalta ja esittelen suuren yleisön vähän tunteman energiatikapuukonseptin, jonka (puna)vihreät ovat hylänneet dekarbonisaatioinnossaan maailman kehitysagendalta. Tällä on jo ja tulee olemaan massiiviset&nbsp;kielteiset vaikutukset kansaterveydelle kehitysmaissa, koska vihreät politiikat estävät köyhimpien maiden - erityisesti Afrikan - sähköistämistä. Tämä myös jouduttaa massapakoa rikkaaseen Eurooppaan Afrikan väkiluvun moninkertaistuessa seuraavina vuosikymmeninä.</p><p>Raportissani&nbsp;esittelen myös Helsingin vihreiden ja heidän liittolaisten tekemää katastrofaalista päätöstä siirtyä kivihiilestä puun polttoon Helsingin primaarienergian tuotannossa.</p><p>EU:n hiljan tekemä kaksoispäätös biomassan kestävyyskriteereistä oli vedenjakaja, jonka myötä globaali vihreä liike on tajunnut bioenergian valtavaksi virhearvioksi&nbsp;<a href="http://www.eubioenergy.com/2018/01/17/clean-energy-vote-meps-sell-out-climate-nature-people-to-please-intensive-farming-forestry-lobby/" target="_blank">http://www.eubioenergy.com/2018/01/17/clean-energy-vote-meps-sell-out-climate-nature-people-to-please-intensive-farming-forestry-lobby/</a>.</p><p>Artikkelissani kerron viimeisimpään korkeatasoiseen &nbsp;MIT:n IPCC-viitekehyksessä tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan puun poltttaminen lisää monista eri syistä johtuen enemmän CO2 päästöjä kuin kivihiili.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> RAPORTTIANI ON MAAILMAN ERI ALUSTOILLA JAELTU. TÄSSÄ USA:N YDINVOIMAA KANNATTAVAT ENVIRONMENTALISTIT JATKOJULKAISIVAT SEN. http://USA:n ydinvoimaa kannattavat environmentalistit noteeraavat uusimman raporttini. http://efn-usa.org/environment/item/1815-kicking-away-the-energy-ladder-mikko-paunio-finland

Raporttini punavihreän "solidaarisuuden" vaikutuksista kehitysmaiden kansanerveydelle http://www.thegwpf.com/new-report-green-policies-threaten-poor-nations/ julkaistiin eilen the Global Warming Policy Foundation'n (www.thegwpf.com) sivuilla. Se on lordi Nigel Lawsonin (Ison Britannian pitkäaikaisin valtionvarainministeri) ns. non-partisan ryhmä eli siihen kuuluu myös Työväen- ja Liberaalipuolueessa toimivia poliitikkoja ja aktiiveja henkilöitä. 

Sen tieteellisiin neuvonantajiin kuuluun mm. Freeman Dyson, joka on ehkä viimeinen elävä 20. vuosisadan suurista fyysikoista. Hän kuului ryhmään, jossa vaikuttivat Albert Einstein, Nils Bohr, Wolfgang Pauli ja Robert Oppenheimer Princeton'n yliopistossa http://nautil.us/issue/43/heroes/my-life-with-the-physics-dream-team. Säätiön hallituksen jäsenet ja tieteelliset neuvonantajat löytyvät linkkaamastani raportistani. 

Thegwpf on maailmassa eräs johtavista kriittisistä environmentalismia kritisoivista ajatuspajoista.  Tämä raporttini on jo toinen, joka julkaistaan lyhyen ajan sisällä säätiön sivustolla. Ensimmäiseen raporttiini https://notalotofpeopleknowthat.files.wordpress.com/2018/01/image76.png kirjoitti Työväenpuolueen elinikäinen ylähuoneen ja thegwpf:n hallituksen jäsen Lordi Donoughue esipuheen. Lordi Donoughue tunnetaan mm. siitä hän antoi vinkit BBC:n ratkiriemukkaalle TV-sarjalle "Kyllä Herra Ministeri".

Viime syyskuussa ensimmäinen esseeni environmentalismin kauhistuttavista kansanterveydellisistä seurauksista julkaistiin yhdysvaltalaisella American Council on Science and Health (ACSH) https://www.acsh.org/news/2017/10/30/sustainability-threatens-public-health-developing-world-12055  sivustolla. Valmistelin artikkelia melkoisella huolellisuudella eli kirjoitin sitä 12 vuotta. Minut valittiin esseen julkaisemisen jälkeen ACSH:n tiede- ja politiikkaneuvonantajaksi (Science and Policy Advisor). 

ACSH:n perusti aikoinaan nobel-palkittu Norman Borlaug yhdessä Elisabeth Wheelan'n kanssa. Vuonna 2006 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi yksimielisesti aloitteen korkeimman mahdollisen siviilitunnustuksen eli kongressin kulmamitalin myöntämisestä Borlaugille. Asetuksen mukaan ”tohtori Borlaug on pelastanut enemmän ihmishenkiä kuin kukaan toinen ihminen, joka on koskaan elänyt, ja pelastanut enemmän ihmishenkiä islamilaisessa maailmassa kuin kukaan toinen ihmiskunnan historiassa”.  ACSH suhtautuu myönteisesti teollisuuteen, tekniikkaan ja tieteeseen ja pyrkii toiminnallaan mm. oikaisemaan vihreiden massatiedonvälityksen avulla levittämiä valheita edistyksen mukanaan tuomista "vitsauksista".

Uusimman raporttini mukaan environmentalismin tuleva uhriluku voi jopa ylittää 20. vuosisadan suurten ideologioiden uhriluvun. Sinällään tämä ei ole kovin suuri yllätys, kun lukee Rupert Darwall'n 2017 lokakuussa julkaistun kirjan Green Tyranny (Vihreä Tyrannia), jossa osoitetaan kauniisti, kuinka environmentalismin isä oli natsi-ideologia ja äiti Frankfurt'n koulukunta eli rumasti sanottuna kulttuurimarxismi.

Uudessa raportissani käyn läpi energiajärjestelmän evoluutiota myös Suomen osalta ja esittelen suuren yleisön vähän tunteman energiatikapuukonseptin, jonka (puna)vihreät ovat hylänneet dekarbonisaatioinnossaan maailman kehitysagendalta. Tällä on jo ja tulee olemaan massiiviset kielteiset vaikutukset kansaterveydelle kehitysmaissa, koska vihreät politiikat estävät köyhimpien maiden - erityisesti Afrikan - sähköistämistä. Tämä myös jouduttaa massapakoa rikkaaseen Eurooppaan Afrikan väkiluvun moninkertaistuessa seuraavina vuosikymmeninä.

Raportissani esittelen myös Helsingin vihreiden ja heidän liittolaisten tekemää katastrofaalista päätöstä siirtyä kivihiilestä puun polttoon Helsingin primaarienergian tuotannossa.

EU:n hiljan tekemä kaksoispäätös biomassan kestävyyskriteereistä oli vedenjakaja, jonka myötä globaali vihreä liike on tajunnut bioenergian valtavaksi virhearvioksi http://www.eubioenergy.com/2018/01/17/clean-energy-vote-meps-sell-out-climate-nature-people-to-please-intensive-farming-forestry-lobby/.

Artikkelissani kerron viimeisimpään korkeatasoiseen  MIT:n IPCC-viitekehyksessä tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan puun poltttaminen lisää monista eri syistä johtuen enemmän CO2 päästöjä kuin kivihiili. 

]]>
1 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254876-punavihreaa-solidaarisuutta-maailman-koyhimmille#comments Ilmasto- ja energiapolitiikka Kehitysagenda Kestävä kehitys Sat, 05 May 2018 09:07:54 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254876-punavihreaa-solidaarisuutta-maailman-koyhimmille
Kestävää kehitystä Revontuli-Opisto Kittilä Enontekiö Sodankylä http://valkoinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254519-kestavaa-kehitysta-revontuli-opisto-kittila-enontekio-sodankyla <p>&nbsp;</p><p>25.4.2018</p><p>Hyvä Revontuliopiston kevätjuhlan väki ja opiston rehtori Pasi Tanninen,</p><p>kun otin viran vastaan Kittilässä viime syyskuussa, minulle tietenkin kerrottiin siitä hyvästä työstä, mitä sivistystoimessa oli tehty ja parhaillaan tehtiin. Erityisesti muistettiin mainita, että meillä on vireä ja laajalla maantieteellisellä alueella toimiva Revontuli-Opisto. Sen toimita ulottuu aina Enontekiölle ja Sodankylään saakka. Kerrotiin sen työtä arvostettavan ja jatkossakin tuettavan. Kävin pikaisesti ensimmäisessä opettajain kokouksessa sekä myöhemmin tutustumassa opiston uusiin toimitiloihin, eilen sain olla mukana opiston jaoston hyvähenkisessä kokouksessa.</p><p>Revontuli-Opistoon on hyväksytty &rdquo;Kestävä pohjoinen&rdquo; opiston oma kestävän kehityksen käsikirja.</p><p>YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat syyskuussa 2015 uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin (Sustainable Development Goals, Global Goals), joiden tavoitteet astuivat voimaan vuoden 2016 alussa.</p><p><strong>Kestävän kehityksen tavoitteet</strong></p><p>Uusien kestävän kehityksen tavoitteiden tarkoituksena on vuoteen 2030 mennessä poistaa äärimmäinen köyhyys, edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä suojella maapallon kantokykyä.</p><p>Kestävän kehityksen toimintaohjelma koostuu 17 tavoitteesta ja 169 alatavoitteesta. Tavoitteet jatkavat&nbsp;<a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/vuosituhattavoitteet/"><u>vuosituhattavoitteiden</u></a>&nbsp;aloittamaa työtä.</p><p>Uudet tavoitteet ovat aikaisempaa laajemmat ja kunnianhimoisemmat, sillä ne koskevat kaikkia maailman maita. Niissä myös huomioidaan aiempaa kattavammin kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet: taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Kestävän kehityksen toimintaohjelman ytimessä on ajatus, ettei kukaan saa jäädä kehityksestä jälkeen &ndash;&nbsp;<em>leave no one behind</em>.</p><p>UNICEF työskentelee sen hyväksi, että kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat jokaisen lapsen elämässä &ndash; erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten kohdalla.</p><p><strong>Tärkeimmät tavoitteet lasten kannalta</strong></p><p>UNICEF keskittyy työssään seuraaviin, lasten kannalta oleellisiin tavoitteisiin:</p><ul><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/ei-koyhyytta/"><u>Tavoite&nbsp;1: Ei köyhyyttä</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/ei-nalkaa/"><u>Tavoite&nbsp;2: Ei nälkää</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/hyva-terveys/"><u>Tavoite&nbsp;3: Terveyttä ja hyvinvointia</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/laadukas-koulutus/"><u>Tavoite&nbsp;4: Hyvä&nbsp;koulutus</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/sukupuolten-valinen-tasaarvo/"><u>Tavoite&nbsp;5: Sukupuolten tasa-arvo</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/puhdas-vesi-ja-viemarointi/"><u>Tavoite&nbsp;6: Puhdas vesi ja&nbsp;sanitaatio</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/hyvat-tyopaikat-ja-talouskasvu/"><u>Tavoite&nbsp;8: Ihmisarvoista työtä&nbsp;ja talouskasvua</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/eriarvoisuuden-vahentaminen/"><u>Tavoite&nbsp;10: Eriarvoisuuden vähentäminen</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/kestavat-kaupungit-ja-yhteisot/"><u>Tavoite&nbsp;11: Kestävät kaupungit ja yhteisöt</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/ilmastotoimet/"><u>Tavoite&nbsp;13: Ilmastotekoja</u></a></li><li><a href="https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/kestavan-kehityksen-tavoitteet/rauha-ja-oikeudenmukaisuus/"><u>Tavoite&nbsp;16: Rauhaa ja oikeudenmukaisuutta</u></a></li></ul><p>Palataksemme takaisin Revontuli-Opistoon ja sen kestävän kehityksen ohjelmaan voidaan todeta, että laajan toimi-alueen väestöstä 24% opiskeli opistossa. Opisto toteutti laajan kuntalaiskyselyn vuonna 2015 toiminnastaan. Kyselyssä vastauksissa nousivat esiin, opiston merkitys kaiken ikäisille kuntalaisille ja se koettiin hyvinvoinnin edistäjänä ja kohtaamisen paikkana.</p><ul><li><p>Hyvin tärkeä itselleni että myös lapsilleni</p></li><li><p>Hieno ja monipuolinen opisto kaikin puolin. HyväJ</p></li><li><p>Syrjäkylissä tärkeä tapaamisen ja seurustelun paikka, yhdessä oppimista</p></li><li><p>Sivistäjä ja innostaja. Yksi alueen identiteetin luojista.</p></li><li><p>Tärkeä, hyvinvointia lisäävä.</p></li></ul><p>Kestävän kehityksen lähtökohta on taata tulevaisuuden sukupolvillekin mahdollisuus hyvään elämään.</p><p>Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.</p><p>Mielestäni Revontuli-Opiston varsinainen toiminta linkittyy hyvin kestävän kehityksen neljään osa-alueeseen; ekologiseen kestävyyteen, taloudelliseen kestävyyteen, sosiaaliseen kestävyyteen ja kulttuuriseen kestävyyteen.</p><p>Toimintatavoista voisi saada pitkän listan ja tässä muutama esimerkki; tänään saamme nähdä ja kuulla lasten musiikki ja tanssiesityksiä ja parhaillaan suunnitellaan taiteenperusopetuksen edistämiseen tähtäävän toiminnan jatkamista, näin edistämme kulttuurista kestävää kehitystä ja alueen omaleimaisen kulttuuriperinnön jatkuvuutta. Taloudellisesti kestävää on maltilliset kurssihinnat ja toisaalta koko toiminnan kokonaistaloudellisuus, kun otetaan lukuun toiminnan työllistävä vaikutus. Ekologisesta kestävyydestä voidaan mainita opiston verkkopohjaiset opinnot ja vasta hakemusvaiheessa oleva uusi taidekasvatuksen mobiiliaplikaatio-sovelluksen kehittämien. Sosiaalisesta kestävästä kehityksestä kertoo ne lukuisat ystävyys ja tuttavuus suhteet, joita opiston piireissä ja toiminnan ohessa solmitaan.</p><p>Kestävän kehityksen painotukset näkyvät Lapin kehittämisohjelmissa- ja toiminnassa mm. maakuntaohjelman Lappi-sopimuksen visiossa todetaan &rdquo; Vuonna 2021 Lappi on arktinen, avoin ja älykäs. Me teemme maailman puhtaimmassa maakunnassa kestävästi menestystä&rdquo;</p><p>Näillä sanoilla toivotan mitä parhainta menestystä Revontuli-Opistolle tulevina toimintakausina, tulen tukemaan opiston omaa toimintaa ja sen verkottumista esim. paikallisten lukioiden ja muiden sopivien toimijoiden toimintaan.</p><p>Lausun kiitokset juhlan esiintyjille sekä toivotan kaunista ja aurinkoista kevättä juhlayleisölle!</p><p>Lähteet: Revontuli-Opiston Kestävän kehityksen opas, toimintakertomus, Unicef Kestävän kehityksen tavoitteet</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

25.4.2018

Hyvä Revontuliopiston kevätjuhlan väki ja opiston rehtori Pasi Tanninen,

kun otin viran vastaan Kittilässä viime syyskuussa, minulle tietenkin kerrottiin siitä hyvästä työstä, mitä sivistystoimessa oli tehty ja parhaillaan tehtiin. Erityisesti muistettiin mainita, että meillä on vireä ja laajalla maantieteellisellä alueella toimiva Revontuli-Opisto. Sen toimita ulottuu aina Enontekiölle ja Sodankylään saakka. Kerrotiin sen työtä arvostettavan ja jatkossakin tuettavan. Kävin pikaisesti ensimmäisessä opettajain kokouksessa sekä myöhemmin tutustumassa opiston uusiin toimitiloihin, eilen sain olla mukana opiston jaoston hyvähenkisessä kokouksessa.

Revontuli-Opistoon on hyväksytty ”Kestävä pohjoinen” opiston oma kestävän kehityksen käsikirja.

YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat syyskuussa 2015 uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin (Sustainable Development Goals, Global Goals), joiden tavoitteet astuivat voimaan vuoden 2016 alussa.

Kestävän kehityksen tavoitteet

Uusien kestävän kehityksen tavoitteiden tarkoituksena on vuoteen 2030 mennessä poistaa äärimmäinen köyhyys, edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä suojella maapallon kantokykyä.

Kestävän kehityksen toimintaohjelma koostuu 17 tavoitteesta ja 169 alatavoitteesta. Tavoitteet jatkavat vuosituhattavoitteiden aloittamaa työtä.

Uudet tavoitteet ovat aikaisempaa laajemmat ja kunnianhimoisemmat, sillä ne koskevat kaikkia maailman maita. Niissä myös huomioidaan aiempaa kattavammin kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet: taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Kestävän kehityksen toimintaohjelman ytimessä on ajatus, ettei kukaan saa jäädä kehityksestä jälkeen – leave no one behind.

UNICEF työskentelee sen hyväksi, että kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat jokaisen lapsen elämässä – erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten kohdalla.

Tärkeimmät tavoitteet lasten kannalta

UNICEF keskittyy työssään seuraaviin, lasten kannalta oleellisiin tavoitteisiin:

Palataksemme takaisin Revontuli-Opistoon ja sen kestävän kehityksen ohjelmaan voidaan todeta, että laajan toimi-alueen väestöstä 24% opiskeli opistossa. Opisto toteutti laajan kuntalaiskyselyn vuonna 2015 toiminnastaan. Kyselyssä vastauksissa nousivat esiin, opiston merkitys kaiken ikäisille kuntalaisille ja se koettiin hyvinvoinnin edistäjänä ja kohtaamisen paikkana.

  • Hyvin tärkeä itselleni että myös lapsilleni

  • Hieno ja monipuolinen opisto kaikin puolin. HyväJ

  • Syrjäkylissä tärkeä tapaamisen ja seurustelun paikka, yhdessä oppimista

  • Sivistäjä ja innostaja. Yksi alueen identiteetin luojista.

  • Tärkeä, hyvinvointia lisäävä.

Kestävän kehityksen lähtökohta on taata tulevaisuuden sukupolvillekin mahdollisuus hyvään elämään.

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Mielestäni Revontuli-Opiston varsinainen toiminta linkittyy hyvin kestävän kehityksen neljään osa-alueeseen; ekologiseen kestävyyteen, taloudelliseen kestävyyteen, sosiaaliseen kestävyyteen ja kulttuuriseen kestävyyteen.

Toimintatavoista voisi saada pitkän listan ja tässä muutama esimerkki; tänään saamme nähdä ja kuulla lasten musiikki ja tanssiesityksiä ja parhaillaan suunnitellaan taiteenperusopetuksen edistämiseen tähtäävän toiminnan jatkamista, näin edistämme kulttuurista kestävää kehitystä ja alueen omaleimaisen kulttuuriperinnön jatkuvuutta. Taloudellisesti kestävää on maltilliset kurssihinnat ja toisaalta koko toiminnan kokonaistaloudellisuus, kun otetaan lukuun toiminnan työllistävä vaikutus. Ekologisesta kestävyydestä voidaan mainita opiston verkkopohjaiset opinnot ja vasta hakemusvaiheessa oleva uusi taidekasvatuksen mobiiliaplikaatio-sovelluksen kehittämien. Sosiaalisesta kestävästä kehityksestä kertoo ne lukuisat ystävyys ja tuttavuus suhteet, joita opiston piireissä ja toiminnan ohessa solmitaan.

Kestävän kehityksen painotukset näkyvät Lapin kehittämisohjelmissa- ja toiminnassa mm. maakuntaohjelman Lappi-sopimuksen visiossa todetaan ” Vuonna 2021 Lappi on arktinen, avoin ja älykäs. Me teemme maailman puhtaimmassa maakunnassa kestävästi menestystä”

Näillä sanoilla toivotan mitä parhainta menestystä Revontuli-Opistolle tulevina toimintakausina, tulen tukemaan opiston omaa toimintaa ja sen verkottumista esim. paikallisten lukioiden ja muiden sopivien toimijoiden toimintaan.

Lausun kiitokset juhlan esiintyjille sekä toivotan kaunista ja aurinkoista kevättä juhlayleisölle!

Lähteet: Revontuli-Opiston Kestävän kehityksen opas, toimintakertomus, Unicef Kestävän kehityksen tavoitteet

 

]]>
0 http://valkoinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254519-kestavaa-kehitysta-revontuli-opisto-kittila-enontekio-sodankyla#comments Kansalaisopisto Kestävä kehitys Kittilä Revontuli-opisto Fri, 27 Apr 2018 16:57:13 +0000 Tiina Nikander-Koivukangas http://valkoinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254519-kestavaa-kehitysta-revontuli-opisto-kittila-enontekio-sodankyla
Pohjoismainen sosialidemokratia tienhaarassa http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254273-pohjoismainen-sosialidemokratia-tienhaarassa <p>Yle kirjoittaa tänään <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10169962">verkkosivuillaan</a> pohjoismaisen sosialidemokratian lisääntyvästä maahanmuuttovastaisuudesta, joka näyttää olevan kaukana työväenliikkeen perinteisestä solidaarisuusajattelusta ja Olof <em>Palmen</em> aikojen rohkeasta globaalin oikeudenmukaisuuden tavoittelusta.</p> <p><em>Mistä muutos johtuu?</em></p> <p>Ajattelutavan muutokselle voidaan löytää ihan järkeenkäyvän tuntuisia perusteita. Vaikka Pohjoismaat eivät korkean verotuksen vuoksi kykene tarjoamaan parhaita vaurastumismahdollisuuksia maksimituloja tavoitteleville uraohjuksille, pienten tuloerojen vuoksi länsimaihin hakeutuvan on monin verroin parempi päätyä köyhäksi Pohjoismaihin kuin köyhäksi Yhdysvaltoihin. Globaalia eriarvoisuutta tutkineen Branko <em>Milanovicin</em> mukaan köyhän kongolaisen muuttaminen köyhäksi Ruotsiin kuuluu huikeimpiin elintasohyppyihin, jonka muutto maasta toiseen voi nykyisin tarjota.</p> <p>Pohjoismaisen mallin säilyttämisestä kiinnostuneiden sosialidemokraattien ei ole vaikea laskea potentiaalisia tulijoita olevan tällaisen asetelman vallitessa rajattomasti. Samaan aikaan mallin ylläpitämisen kustannukset uhkaavat kasvaa yli pohjoismaiden taloudellisen kantokyvyn. Siksi on paras laittaa sulku maahanmuutolle.</p> <p>Johtopäätös on käytännössä sama kuin mihin Etelä-Afrikassa aikanaan päädyttiin sen ryhtyessä pystyttämään apartheid-järjestelmäänsä: on ehkä sittenkin parempi pitää vauraat valkoiset/pohjoisen asukkaat ja mustat/köyhän etelän asukkaat erillään ja antaa kummankin hoitaa asiansa omilla tavoillaan ja omien edellytystensä mukaisesti. Keskustelussa on käytetty myös termiä &rsquo;hyvinvointishovinismi&rsquo;, welfare chauvinism. Kumpaakaan vertausta ei välttämättä pidetä poliittisesti korrektina.</p> <p>Viikunanlehtiäkin löytyy. Suomen Antti <em>Rinne</em> sanoo Ylelle olevan &quot;eurooppalaisten, suomalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten etu, että autetaan nyt sinne Afrikkaan päin näitä ihmisiä saamaan puhdasta vettä, ruokaa ja kouluttautumaan&quot;.</p> <p>Olisi kiinnostava nähdä puheenjohtajan auttamisbudjetti, sillä yksinomaan Saharan eteläpuolisen Afrikan väestön ennakoidaan kasvavan lähitulevaisuudessa yli kolmellasadalla miljoonalla per vuosikymmen samaan aikaan kun toimintojemme ympäristövaikutukset heikentävät juuri siellä ihmisten toimeentulomahdollisuuksia poikkeuksellisen voimakkaasti. Väestömäärältään suurempi työmaa löytyy eteläisestä Aasiasta, vaikka siellä väestönkasvu on hieman maltillisempaa.</p> <p><em>Väestö- ja talouskehitys ovat sidoksissa toisiinsa</em></p> <p>Eivät Pohjoismaat tietenkään ihan samanlaisia ole. Suomi erottuu muista muun muassa paljon muita pienempien kehitysyhteistyöpanostusten ja alhaisempien maahanmuuttolukujen perusteella. Erot näkyvät myös tulevaa väestökehitystä koskevissa YK:n ennusteissa. Niiden mukaan muita nuivemman Suomen väestö tulisi kasvamaan vuosina 2015-2045 runsaalla kolmellasadalla tuhannella, kun Norjassa kasvu olisi runsaat 1,4 miljoonaa, Ruotsissa vähän yli 1,3 miljoonaa ja Tanskassakin vajaat kuusisataa tuhatta. Jos väestökehitys toteutuu ennustetusti, näiden maiden taloudelliset ominaispainot muuttuvat todennäköisesti vähintään samoissa suhteissa.</p> <p><em>Vaihtoehto</em></p> <p>Jos pohjoismainen sosialidemokratia on nyt hakeutumassa samaan kuoroon muurinrakentaja Donald Trumpin ja eurooppalaisten oikeistopopulistien kanssa, voisiko politiikalle löytyä parempaa vaihtoehtoa?</p> <p>Minun mielestäni pohjoismaisen sosialidemokratian tulisi sitoutua ennen kaikkea inhimillisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen. Samalla pohjoismaisten sosialidemokraattien tulisi kertoa rehellisesti kannattajilleen, ettei tämä voi onnistua nykyajan pitkälle verkottuneessa maailmassa muutoin kuin globaalissa mittakaavassa. Pohjoismaisten yhteiskuntien tulisi pyrkiä edelläkävijöiksi uudenlaisen kestävän sivilisaation rakentamisessa samalla kun ne vaativat kaikilta länsimailta paljon tähänastista suurempia panostuksia globaalien kehitysongelmien ratkomiseen. Perusviestinä tulisi olla se, että nyt on ensisijaisesti etelän vuoro päästä nauttimaan edes osasta siitä vauraudesta, josta länsimaissa on voitu nauttia jo pitkään. Tämä ei onnistu ilman laajamittaista globaalia tulojen uudelleenjakoa ja länsimaiden sovittautumista planeettaamme vähemmän kuormittavaan elämäntyyliin.</p> <p>Maahanmuuttoa Pohjoismaiden on ilman muuta pakko säännellä parhaissakin olosuhteissa tulijoiden määrän pitämiseksi instituutioiden kestokyvyn sallimissa rajoissa. Mutta sosialidemokraattien kuuluu vaatia muuttajien tasavertaista kohtelua ja instituutioiden vastaanottokyvyn kasvattamista aikaa myöten. Mitään tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia ei voida päästää ihmisoikeuksien edelle esimerkiksi turvapaikkapäätöksiä tehtäessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle kirjoittaa tänään verkkosivuillaan pohjoismaisen sosialidemokratian lisääntyvästä maahanmuuttovastaisuudesta, joka näyttää olevan kaukana työväenliikkeen perinteisestä solidaarisuusajattelusta ja Olof Palmen aikojen rohkeasta globaalin oikeudenmukaisuuden tavoittelusta.

Mistä muutos johtuu?

Ajattelutavan muutokselle voidaan löytää ihan järkeenkäyvän tuntuisia perusteita. Vaikka Pohjoismaat eivät korkean verotuksen vuoksi kykene tarjoamaan parhaita vaurastumismahdollisuuksia maksimituloja tavoitteleville uraohjuksille, pienten tuloerojen vuoksi länsimaihin hakeutuvan on monin verroin parempi päätyä köyhäksi Pohjoismaihin kuin köyhäksi Yhdysvaltoihin. Globaalia eriarvoisuutta tutkineen Branko Milanovicin mukaan köyhän kongolaisen muuttaminen köyhäksi Ruotsiin kuuluu huikeimpiin elintasohyppyihin, jonka muutto maasta toiseen voi nykyisin tarjota.

Pohjoismaisen mallin säilyttämisestä kiinnostuneiden sosialidemokraattien ei ole vaikea laskea potentiaalisia tulijoita olevan tällaisen asetelman vallitessa rajattomasti. Samaan aikaan mallin ylläpitämisen kustannukset uhkaavat kasvaa yli pohjoismaiden taloudellisen kantokyvyn. Siksi on paras laittaa sulku maahanmuutolle.

Johtopäätös on käytännössä sama kuin mihin Etelä-Afrikassa aikanaan päädyttiin sen ryhtyessä pystyttämään apartheid-järjestelmäänsä: on ehkä sittenkin parempi pitää vauraat valkoiset/pohjoisen asukkaat ja mustat/köyhän etelän asukkaat erillään ja antaa kummankin hoitaa asiansa omilla tavoillaan ja omien edellytystensä mukaisesti. Keskustelussa on käytetty myös termiä ’hyvinvointishovinismi’, welfare chauvinism. Kumpaakaan vertausta ei välttämättä pidetä poliittisesti korrektina.

Viikunanlehtiäkin löytyy. Suomen Antti Rinne sanoo Ylelle olevan "eurooppalaisten, suomalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten etu, että autetaan nyt sinne Afrikkaan päin näitä ihmisiä saamaan puhdasta vettä, ruokaa ja kouluttautumaan".

Olisi kiinnostava nähdä puheenjohtajan auttamisbudjetti, sillä yksinomaan Saharan eteläpuolisen Afrikan väestön ennakoidaan kasvavan lähitulevaisuudessa yli kolmellasadalla miljoonalla per vuosikymmen samaan aikaan kun toimintojemme ympäristövaikutukset heikentävät juuri siellä ihmisten toimeentulomahdollisuuksia poikkeuksellisen voimakkaasti. Väestömäärältään suurempi työmaa löytyy eteläisestä Aasiasta, vaikka siellä väestönkasvu on hieman maltillisempaa.

Väestö- ja talouskehitys ovat sidoksissa toisiinsa

Eivät Pohjoismaat tietenkään ihan samanlaisia ole. Suomi erottuu muista muun muassa paljon muita pienempien kehitysyhteistyöpanostusten ja alhaisempien maahanmuuttolukujen perusteella. Erot näkyvät myös tulevaa väestökehitystä koskevissa YK:n ennusteissa. Niiden mukaan muita nuivemman Suomen väestö tulisi kasvamaan vuosina 2015-2045 runsaalla kolmellasadalla tuhannella, kun Norjassa kasvu olisi runsaat 1,4 miljoonaa, Ruotsissa vähän yli 1,3 miljoonaa ja Tanskassakin vajaat kuusisataa tuhatta. Jos väestökehitys toteutuu ennustetusti, näiden maiden taloudelliset ominaispainot muuttuvat todennäköisesti vähintään samoissa suhteissa.

Vaihtoehto

Jos pohjoismainen sosialidemokratia on nyt hakeutumassa samaan kuoroon muurinrakentaja Donald Trumpin ja eurooppalaisten oikeistopopulistien kanssa, voisiko politiikalle löytyä parempaa vaihtoehtoa?

Minun mielestäni pohjoismaisen sosialidemokratian tulisi sitoutua ennen kaikkea inhimillisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen. Samalla pohjoismaisten sosialidemokraattien tulisi kertoa rehellisesti kannattajilleen, ettei tämä voi onnistua nykyajan pitkälle verkottuneessa maailmassa muutoin kuin globaalissa mittakaavassa. Pohjoismaisten yhteiskuntien tulisi pyrkiä edelläkävijöiksi uudenlaisen kestävän sivilisaation rakentamisessa samalla kun ne vaativat kaikilta länsimailta paljon tähänastista suurempia panostuksia globaalien kehitysongelmien ratkomiseen. Perusviestinä tulisi olla se, että nyt on ensisijaisesti etelän vuoro päästä nauttimaan edes osasta siitä vauraudesta, josta länsimaissa on voitu nauttia jo pitkään. Tämä ei onnistu ilman laajamittaista globaalia tulojen uudelleenjakoa ja länsimaiden sovittautumista planeettaamme vähemmän kuormittavaan elämäntyyliin.

Maahanmuuttoa Pohjoismaiden on ilman muuta pakko säännellä parhaissakin olosuhteissa tulijoiden määrän pitämiseksi instituutioiden kestokyvyn sallimissa rajoissa. Mutta sosialidemokraattien kuuluu vaatia muuttajien tasavertaista kohtelua ja instituutioiden vastaanottokyvyn kasvattamista aikaa myöten. Mitään tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia ei voida päästää ihmisoikeuksien edelle esimerkiksi turvapaikkapäätöksiä tehtäessä.

]]>
13 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254273-pohjoismainen-sosialidemokratia-tienhaarassa#comments Kestävä kehitys Pohjoismainen malli Sosialidemokratia Mon, 23 Apr 2018 07:54:27 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254273-pohjoismainen-sosialidemokratia-tienhaarassa
Todelliset syylliset ilmastonmuutoksen takana! http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254180-todelliset-syylliset-ilmastonmuutoksen-takana <p>Miksi IPCC on niin varma ihmisen syyllisyydestä ilmastonmuutokseen, ettei edes tarkastele muita vaihtoehtoja.</p><p>Fossiilisista polttoaineista tulee hiiltä jonkun verran ilmakehään ja kaikenkaikkiaan ihmisistä johtuvat hiilidioksidipäästöt ovat vain 5 %. Luonnollisista lähteistä tuleva hiilidioksidi on valtavasti suurempi, eli 95 %.</p><p>&nbsp;</p><p>[Why is the IPCC so certain that the 5 percent human contribution is responsible for annual increases in carbon dioxide levels? Without examining other possible hypotheses, the IPCC argues that the proportion of heavy to light carbon atoms in the atmosphere has &ldquo;changed in a way that can be attributed to addition of fossil fuel carbon&rdquo;&mdash;with light carbon on the rise. Fossil fuels, of course, were formed from plants and animals that lived hundreds of millions of years ago; the IPCC reasons that, since plants tend to absorb more light carbon than heavy carbon, CO2 emissions from burning fossil fuels reduce the share of heavy carbon in the atmosphere. But Salby points to much larger natural processes, such as emissions from decaying vegetation, that also reduce the proportion of heavy carbon. Temperature heavily influences the rate of microbial activity inherent in these natural processes, and Salby notes that the share of heavy carbon emissions falls whenever temperatures are warm. Once again, temperature appears more likely to be the cause, rather than the effect, of observed atmospheric changes.]</p><p><a href="https://www.city-journal.org/html/unsettling-climate-13669.html">https://www.city-journal.org/html/unsettling-climate-13669.html</a></p><p>&rdquo;The real culprit of the climate crisis is not any particular form of consumption, production or regulation but rather the very way in which we globally produce, which is for profit rather than for sustainability. So long as this order is in place, the crisis will continue and, given its progressive nature, worsen.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.nationalreview.com/corner/environmentalist-attack-against-capitalism-nyt/">https://www.nationalreview.com/corner/environmentalist-attack-against-capitalism-nyt/</a></p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Ilmastokriisin todellinen syyllinen ei ole mitkään erityiset kulutustottumukset, tuotanto tai sääntely vaan pikemminkin se, miten me tuotamme maailmanlaajuisesti, mikä tuottaa voittoa eikä ole kestävää. Niin kauan kuin tämä yhteiskuntajärjestelmä on paikallaan, kriisi jatkuu ja sen asteittainen luonne voimistuu.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi IPCC on niin varma ihmisen syyllisyydestä ilmastonmuutokseen, ettei edes tarkastele muita vaihtoehtoja.

Fossiilisista polttoaineista tulee hiiltä jonkun verran ilmakehään ja kaikenkaikkiaan ihmisistä johtuvat hiilidioksidipäästöt ovat vain 5 %. Luonnollisista lähteistä tuleva hiilidioksidi on valtavasti suurempi, eli 95 %.

 

[Why is the IPCC so certain that the 5 percent human contribution is responsible for annual increases in carbon dioxide levels? Without examining other possible hypotheses, the IPCC argues that the proportion of heavy to light carbon atoms in the atmosphere has “changed in a way that can be attributed to addition of fossil fuel carbon”—with light carbon on the rise. Fossil fuels, of course, were formed from plants and animals that lived hundreds of millions of years ago; the IPCC reasons that, since plants tend to absorb more light carbon than heavy carbon, CO2 emissions from burning fossil fuels reduce the share of heavy carbon in the atmosphere. But Salby points to much larger natural processes, such as emissions from decaying vegetation, that also reduce the proportion of heavy carbon. Temperature heavily influences the rate of microbial activity inherent in these natural processes, and Salby notes that the share of heavy carbon emissions falls whenever temperatures are warm. Once again, temperature appears more likely to be the cause, rather than the effect, of observed atmospheric changes.]

https://www.city-journal.org/html/unsettling-climate-13669.html

”The real culprit of the climate crisis is not any particular form of consumption, production or regulation but rather the very way in which we globally produce, which is for profit rather than for sustainability. So long as this order is in place, the crisis will continue and, given its progressive nature, worsen.”

 

https://www.nationalreview.com/corner/environmentalist-attack-against-capitalism-nyt/

 

”Ilmastokriisin todellinen syyllinen ei ole mitkään erityiset kulutustottumukset, tuotanto tai sääntely vaan pikemminkin se, miten me tuotamme maailmanlaajuisesti, mikä tuottaa voittoa eikä ole kestävää. Niin kauan kuin tämä yhteiskuntajärjestelmä on paikallaan, kriisi jatkuu ja sen asteittainen luonne voimistuu.”

 

]]>
83 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254180-todelliset-syylliset-ilmastonmuutoksen-takana#comments Kerskakulutus Kestävä kehitys Sat, 21 Apr 2018 11:02:55 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254180-todelliset-syylliset-ilmastonmuutoksen-takana
Näkökulma spekulaatioita http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253248-nakokulma-spekulaatioita Semmosta miettinyt kun Suomeen rahdattu maailman eniten matkailuautoja asukaslukuun nähden . No verotus etuhan niissä on ollut yksi isoin syy . Mutta nythän lisä veroja on tulossa ja kunnolla lisää . Mutta semmonen mietityttänyt kun ymmärtääkseni 99.9% asuntoautot ja vaunut on ulkomaan tuontia . Alv jäänyt Suomeen tosin . Esim ihmiset tukee Saksan taloutta ostamalla 50k € vaunun jonka johki esim. leirintään jättää kököttää . Noin 30-20vuotta yleensä menee homehtuen käyttökelvottomaksi ongelma jätteeksi . Joskus kun leirintä alueitten satojen ulkomaisten vaunujen rivejä katsoo . Niin miettinyt miksei tuos vois olla Suomessa veistettyjä pikkusia Hirsimökkejä . Jollain lavetil kuskattavia tai hiabil nostettavia jne.Vaikka junal rahdattavia . Nyt kun junaradat kulkee Kiinaan asti niin juna rahtina vois "moduuli" Suomimökin tempasta vaivatta mihkä vaan . Voishan olla puuelementeistäkin jolloin vois purkaa nättiin niippuun jne. Isoin ongelmahan on Suomen raskas rakennuslupa byrokratia yms. Taloihinkin kun vaaditaan energiatodistuksia jne. Mutta kas kun ostat Italialaisen ohut seinäisen styrox laatikon . Saat posottaa energiaa jne niin paljonko haluat taivaan tuuliin . Ei tartte arvokkaita rakennuslupia , invavessoi,jne. Vaikka asuisit vuosia putkeen . Moni vieras majoiksikin ostelee noita ulkomailta tuotuja styrox laatikoita .Nyt kun aktiivimalli järsii joihinkin sivukylil olevia työttömiä Suomessa . He voisivat esim nikkaroida tuollasia Suomi leirimökkei . Vaikka ponttoonien päälle mökit vois sit kesäl huitasta saimaalle tai Uuteenkaupunkiin autotehtaan työntekijöille väliaikais mökeiksi jne .. Karavan liikkeet vois kaasulämmittiä ja kaikenlaisia kompakti helloi,hyllyi,uunei,ikkunoi,rakennussarjoi ohjeita , alustoi jne. Noihin markkinoida jolloin eivät näppejään jäisi nuolemaan jossei esim. italialainen styroxlaatikko menis kaupaksi .. Onko viranomaisten tavoite tukea ulkomaista vai kotimaista työllisyyttä ??. Siirtolapuutarha mökitkin on kauniita ,pitkäikäisiä ja pienil muutoksil talviasuttavia . Pieni on kaunista katsokaa vaikka Porvoon vanhankaupungin taloja . Tämmönen spekulaatio tänään .<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1 http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253248-nakokulma-spekulaatioita#comments Kestävä kehitys Kokonaiskuva Rakennus- ja poikkeusluvat Tue, 03 Apr 2018 06:06:51 +0000 Timo Aunio http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253248-nakokulma-spekulaatioita Sokean käden hillittömyys on sumean silmän aiheuttama http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252760-sokean-kaden-hillittomyys-on-sumean-silman-aiheuttama <p>Jos ihmisjärki ei pysty ohjaamaan suurinta ajateltavissa olevaa kollektiivia, ihmiskuntaa, jää jäljelle yksittäisten valtioiden harjoittama väkivalta toisiaan kohtaan. Kulttuurievoluutio pysähtyy suurikokoiseen mainokseen ihmiskunnan yksilöiden päällä, mutta sen lupaus tuottaa kaikille ihmisille lopulta itse aiheutetun helvetin, jossa lojuu pelkkiä hyödyttömiä tavaroita saasteiden keskellä. Tervejärkisen suunnitelman tulisi perustua mahdollisuuksien rajallisuuteen ihmiskunnan asuttamalla maapallolla. Valtion rajojen sisäpuolella yhteiskunta on rahoitettu tekemällä väkivallasta kielletty ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Siksi sivilisaation on kiellettävä väkivalta valtioiden välisissä suhteissa kaikkialla maapallolla.&nbsp;</p><p>Maailmanlaajuisen federaation viimeinen tehtävä on maailmanhistoriallinen: edustaa ihmiskunnan yleistä hyvää, henkiinjäämistä. Ohjenuoran mukaan ihminen on korkein arvo, mutta yksilön on alistuttava kollektiivin etujen mukaisessa järjestyksessä, sillä tuhansien joukkojen eloonjäämisen rinnalla yksilön halut ja edut ovat toisarvoisia. Arvokkain kollektiivi on ihmiskunta, sen tuhoutumisen välttäminen on siten suunnitelman tärkein tehtävä, ilman sitä ihmisen kohtalona on hävitä maan päältä. Tähän siis päädyttiin 100 000 vuoden kulttuurievoluution jälkeen: kivikirveestä harhoja aiheuttavaan mainokseen. Ihmiskunnasta puuttuu sellainen sivilisaatio, joka on lämmin ja inhimillinen.</p><p>Oleelliset yhteiskunnalliset ominaisuudet syntyvät suunnittelussa, mutta sattumanvarainen hillittömyys on sokean käden aikaansaannoksia. Ihmisen lopullinen päämäärä on suunnitelman näkeminen sekä sen toteuttaminen. Se tarkoittaa mahdollisen maailman aktualisoitumista, todeksi tulemista. Suunnitelma on samaa kuin kuolematon elämä joka saavutetaan järjen avulla, jolloin päästään osalliseksi pysyvän elämän loputtomasta kehityksestä. Ihmisen on turha huutaa suunnattoman avaruuden äärellä, että materiaalia omistavan käden kautta löytyy potentiaalinen vastaus kaikkiin ihmiselämän olemassaolon moraalisiin kysymyksiin ilman suunnittelua. Miljardien ihmisten hyväntahtoinen yhteiselämä vaatii itsekontrollia, suvaitsevuutta ja suunnitelmallisuutta.&nbsp;</p><p>Sumea, satunnainen silmä ei näe hyvien ohjenuorien annettuja kokoelmia, niistä juontuvaa kaunista ja kestävää järjestystä, joista ihmiskunta voisi järkensä saattelemana päästä osalliseksi. Kestävän kehityksen suunnitelman päämäärä on toiminta, joka antaa elämälle mahdollisuuden sen luonnolliseen loppuun asti. Järjestäytyneet selviytymisen rakenteen ovat älykkään sivilisaation suunnittelemia, jossa ihmisen vapaa tahto järjestetään siten, että rakkaus tietoa kohtaan siivilöityy eloonjäämiseen rajatulla, avaruudessa kauniisti kaareutuvalla maapallon pinnalla. Yksilön omatunnon tulisi samastua yksittäistä ryhmää suuremman kokonaisuuden kanssa samaksi.&nbsp; Muuten saapuu kaikki pimentävä, typerryttävä hiljaisuus, kehityksen kaikkinainen degeneraatio.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos ihmisjärki ei pysty ohjaamaan suurinta ajateltavissa olevaa kollektiivia, ihmiskuntaa, jää jäljelle yksittäisten valtioiden harjoittama väkivalta toisiaan kohtaan. Kulttuurievoluutio pysähtyy suurikokoiseen mainokseen ihmiskunnan yksilöiden päällä, mutta sen lupaus tuottaa kaikille ihmisille lopulta itse aiheutetun helvetin, jossa lojuu pelkkiä hyödyttömiä tavaroita saasteiden keskellä. Tervejärkisen suunnitelman tulisi perustua mahdollisuuksien rajallisuuteen ihmiskunnan asuttamalla maapallolla. Valtion rajojen sisäpuolella yhteiskunta on rahoitettu tekemällä väkivallasta kielletty ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Siksi sivilisaation on kiellettävä väkivalta valtioiden välisissä suhteissa kaikkialla maapallolla. 

Maailmanlaajuisen federaation viimeinen tehtävä on maailmanhistoriallinen: edustaa ihmiskunnan yleistä hyvää, henkiinjäämistä. Ohjenuoran mukaan ihminen on korkein arvo, mutta yksilön on alistuttava kollektiivin etujen mukaisessa järjestyksessä, sillä tuhansien joukkojen eloonjäämisen rinnalla yksilön halut ja edut ovat toisarvoisia. Arvokkain kollektiivi on ihmiskunta, sen tuhoutumisen välttäminen on siten suunnitelman tärkein tehtävä, ilman sitä ihmisen kohtalona on hävitä maan päältä. Tähän siis päädyttiin 100 000 vuoden kulttuurievoluution jälkeen: kivikirveestä harhoja aiheuttavaan mainokseen. Ihmiskunnasta puuttuu sellainen sivilisaatio, joka on lämmin ja inhimillinen.

Oleelliset yhteiskunnalliset ominaisuudet syntyvät suunnittelussa, mutta sattumanvarainen hillittömyys on sokean käden aikaansaannoksia. Ihmisen lopullinen päämäärä on suunnitelman näkeminen sekä sen toteuttaminen. Se tarkoittaa mahdollisen maailman aktualisoitumista, todeksi tulemista. Suunnitelma on samaa kuin kuolematon elämä joka saavutetaan järjen avulla, jolloin päästään osalliseksi pysyvän elämän loputtomasta kehityksestä. Ihmisen on turha huutaa suunnattoman avaruuden äärellä, että materiaalia omistavan käden kautta löytyy potentiaalinen vastaus kaikkiin ihmiselämän olemassaolon moraalisiin kysymyksiin ilman suunnittelua. Miljardien ihmisten hyväntahtoinen yhteiselämä vaatii itsekontrollia, suvaitsevuutta ja suunnitelmallisuutta. 

Sumea, satunnainen silmä ei näe hyvien ohjenuorien annettuja kokoelmia, niistä juontuvaa kaunista ja kestävää järjestystä, joista ihmiskunta voisi järkensä saattelemana päästä osalliseksi. Kestävän kehityksen suunnitelman päämäärä on toiminta, joka antaa elämälle mahdollisuuden sen luonnolliseen loppuun asti. Järjestäytyneet selviytymisen rakenteen ovat älykkään sivilisaation suunnittelemia, jossa ihmisen vapaa tahto järjestetään siten, että rakkaus tietoa kohtaan siivilöityy eloonjäämiseen rajatulla, avaruudessa kauniisti kaareutuvalla maapallon pinnalla. Yksilön omatunnon tulisi samastua yksittäistä ryhmää suuremman kokonaisuuden kanssa samaksi.  Muuten saapuu kaikki pimentävä, typerryttävä hiljaisuus, kehityksen kaikkinainen degeneraatio. 

 

]]>
0 http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252760-sokean-kaden-hillittomyys-on-sumean-silman-aiheuttama#comments Ihmiskunta Kestävä kehitys Maailmanhallitus Sivilisaatio Suvaitsevaisuus Fri, 23 Mar 2018 13:17:26 +0000 Kai Backman http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252760-sokean-kaden-hillittomyys-on-sumean-silman-aiheuttama
Tilastoluku palvonnan kohteena http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251277-tilastoluku-palvonnan-kohteena <p>Päättäjät kaikkialla maailmassa toivovat hartaasti, että maailmantalous pysyisi ennustetulla lähes neljän prosentin kasvu-uralla mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa taantumaa.</p><p>Yksittäiset kansantaloudet yrittävät päästä mukaan globaaliin noususuhdanteeseen. Vastenmielisyydestään huolimatta Yhdysvaltain presidentillä on amerikkalaisten keskuudessa yhä runsaan neljänkymmenen prosentin kannatusosuus ennen kaikkea siksi, että hänen toimikaudellaan maan talous on kasvanut ja myös työpaikkojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.</p><p>Suomessa iloitaan siitä, että taloutemme on päässyt pitkän vaikean vaiheen jälkeen yli kolmen prosentin kasvu-uralle. Sen ansiosta julkisen sektorin velkaantuminen pysähtyy ja työllisyysastekin voi nousta ensi vuonna 72 prosenttiin. Oppositio ei oikein voi arvostella hallitusta asiasta, mutta se voi vakuuuttaa, että samaan tulokseen olisi voinut päästä paljon pienemminkin kärsimyksin. SDP:n ja SAK:n viritämän aktiivimallikapinan paras puhti on poissa odotettua paremman työllisyyskehityksen vuoksi.</p><p><em>Pettävä onnen tae</em></p><p>Siitä toki kaikki voivatkin iloita, että pitkään työttömyydestä ja toimeentulovaikeuksista kärsineet ihmiset alkavat kasvun myötä löytää jälleen töitä itselleen. Tai että valtionhallinnon piirissä uusien leikkauskohteiden etsimisen tarve helpottaa hetkeksi.</p><p>Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka yksisilmäisesti edelleen tuijotamme tilastoviranomaisten säännöllisin väliajoin julkaisemia bruttokansantuotteen kasvulukuja. Uskomme korkean kasvuprosentin ratkaisevan lähes automaattisesti kaikki ongelmamme, kun taas kasvun tökkiessä pelkäämme ongelmien kaatuvan päälle kiihtyvällä vauhdilla.</p><p>Vallitsevasta ajattelusta poiketen rohkenen väittää meidän elävän juuri nyt yksisilmäisen kasvuajattelun ehkä viimeiseksi jäävää kukoistusvaihetta. Tuo ajattelu ja siihen pohjautuva yhteiskuntapolitiikka ovat matkalla kohti vakavaa kriisiä, jonka jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitystä viedään todennäköisesti eteenpäin aivan toisenlaisella logiikalla.</p><p><em>Työkalusta isännäksi</em></p><p>Bruttokansantuotteesta ja sen kasvuprosentista on tullut kiistatta nyky-yhteiskuntien tärkein ja seuratuin suure. Eri yhteiskunnat kilpailevat ankarasti keskenään nopeimman kasvajan asemasta. Henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta käytetään yhteiskunnan yleistä kehittyneisyyttä kuvaavana mittarina, ja valtiot perustavat tulevaisuuden suunnitelmansa kohdeajanjaksoa koskevien bkt-kasvuennusteiden varaan.</p><p>Mittaria käytettäessä unohtuu helposti, milloin ja mitä tarkoitusta varten se varsinaisesti alkujaan laadittiin. Sen historia alkoi satakunta vuotta sitten, jolloin yhdysvaltalainen Simon Kuznets alkoi kehittää ensimmäistä systemaattista kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Hieman myöhemmin Yhdysvalloissa ja Britanniassa alettiin pohtia kansantalouden eri toimintojen volyymin mittaamisen menetelmiä etenkin varusteluteollisuuden tarpeita ajatellen, ja tuon työn keskeisimmäksi tuotokseksi muodostuivat edelleen käytössä olevat bkt-mittarit.</p><p>Varsinainen bkt-ajattelun kulta-aika koitti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, jolloin teollistuneiden maiden talouspoliittinen yhteistoimintajärjestö OECD ryhtyi kehittelemään kasvuhakuisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan periaatteita. Tuolloin nimenomaan bruttokansantuotteen vuotuinen kasvuprosentti omaksuttiin mittariksi, jolla eri kansantalouksien suorituskykyä ja niiden kulloistakin suhdannevaihetta saatettiin vertailla keskenään. Sama kasvuideologia omaksuttiin hieman myöhemmin varsin hyvin tuloksin Aasian niinkututsutuissa tiikeritalouksissa. Kiinassa kulloinkin tavoitteeksi asetettu bkt-kasvuprosentti on toiminut vuosikymmenet imperatiivina, jolle kaikki muu yhteiskuntapolitiikka on alistettu. Nykyisin hieman Kiinaa korkeampi bkt-kasvuprosentti on noussut yhdeksi Intian tärkeimmistä kansallisen ylpeyden aiheista.</p><p>Bruttokansantuotteen käsite määrittelee taloudellisesti arvokkaiksi vain sellaiset toiminnot, joille voidaan määrittää markkinoilla jonkinlainen vaihtoarvo. Lisäksi sen mittauskäytännöt on luotu yhteiskunnassa, joka suuntautui ennen kaikkea yhdenmukaisten aineellisten hyödykkeiden ja palvelujen mahdollisimman tehokkaaseen tuottamiseen.</p><p>Ongelmaksi muodostuu tällöin muun muassa se, että monet yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oleelliset markkinoiden ulkopuoliset toiminnot &ndash; kuten kotityö - jäävät kokonaan huomiotta. Bkt-mittaukset jättävät myös huomiotta sen, miten taloudelliset toiminnot ehdyttävät luonnonvaroja ja kuormittavat ympäristöä. Samaan aikaan bruttokansantuotetta kasvattavat sekä monet ihmisten hyvinvoinnin kannalta ilmiselvästi haitalliset toiminnot että niiden aiheuttamien vaurioiden korjaamisen edellyttämät aktiviteetit.</p><p><em>Maailma on muuttunut</em></p><p>Nyky-yhteiskunnat ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, jolloin bkt-mittarit kehitettiin. Teknologinen kehitys muuttaa esimerkiksi nopeasti monien tuotteiden laadullisia ominaisuuksia. Tämä asettaa ison haasteen tilastoviranomaisille: jos esimerkiksi vuonna A tuotetaan X määrä matkapuhelimia ja vuonna B valmistuu Y määrä samoja mutta ominaisuuksiltaan paljon kehittyneempiä älylaitteita, paljonko niiden kontribuutio bruttokansantuotteeseen on muuttunut noiden ajanjaksojen välillä? Muun muassa tällaiset muutokset tuovat päältä katsoen objektiivisilta ja tarkoilta näyttäviin bkt-lukuihin paljon tulkinnanvaraisia elementtejä.</p><p>Toinen oleellinen muutos on se, että ihmiskunnan taloudellisten toimintojen laajennuttua planeetaltamme löytyvien luonnonvarojen ja ekosysteemien sopeutumiskyvyn rajallisuus ovat nousseet myös suhteellisen lyhyellä aikavälillä oleellisesti tulevia toimintamahdollisuuksia rajoittaviksi tekijöiksi. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö ei kuitenkaan näy kustannuksena bkt-laskelmissa siten kuin jo alkeellisinkin rationaalinen taloudenpito edellyttäisi.</p><p>Alustatalouden kehittyminen tarjoaa ihmisille paljon uusia mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen ja tarpeidensa tyydyttämiseen paljon perinteistä vaihdantataloutta halvemmalla tai kokonaan ilman bkt:n osaksi kirjautuvia rahaliikkeitä. Elintason kasvaessa monet ihmiset arvostavat lisäksi vapaa-aikaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan &ndash; kuten lähiruoan tuottamiseen tai lähimmäisten hoivaamiseen &ndash; enemmän kuin rajattoman työnteon tuomia lisäansioita ja niiden avaamia kulutusmahdollisuuksia.</p><p>Tällaiset kulttuuriset muutokset ovat myrkkyä perinteisen bkt-ajattelun näkökulmasta. Bkt-maailmassa talous kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset käyttävät kaiken energiansa mahdollisimman korkeasti palkattuun ansiotyöhön sekä maksimoivat kulutuksensa kasvavista veloista, luonnon asettamista rajoista sekä itselle ja toisille aiheutetuista haitoista välittämättä.</p><p><em>Miten uusin kasvu on saatu aikaan?</em></p><p>Maailmantalouden tämänhetkisen kasvun taustalla ovat vuosikymmenen takaisen finanssijärjestelmän romahduksen jälkeen käyttöön otetut poikkeukselliset elvytystoimet. Julkista velanottoa lisättiin rajusti, korot laskettiin nollatasolle ja keskeiset rahoituslaitokset pelastettiin niin, etteivät tuhot päässeet leviämään laajemmalle.</p><p>Nämä toimet estivät maailmanlaajuisen laman puhkeamisen, mutta kasvu pysyi pitkään heiveröisenä. Siksi rahapolitiikkaa ei ole vieläkään uskallettu palauttaa normaaleihin uomiin, vaan keskuspankit jatkavat velkakirjaostojaan ja korot ovat epänormaalin alhaisella tasolla. Kiinassa velan annetaan kasvaa sen verran, että bkt-kasvu yltää ainakin laskennallisesti kommunistisen puolueen päättämälle tavoitetasolle. Yhdysvalloissa on raivattu ympäristösäädöksiä pois tieltä häiritsemästä kasvua, ja maan hallitus piristää kasvua kasvattamalla liittovaltion vajeita sekä alentamalla suuryhtiöiden ja rikkaiden verotusta suhdannepoliittisesti täysin järjettömänä ajankohtana. Kotitalouksia rohkaistaan lisäämään kulutusta ja ottamaan velkaa niin, että talouden kasvu ja työpaikkojen määrän lisääntyminen pysyvät vahvoina ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.</p><p><em>Kohti kriisiä</em></p><p>Nykyisen bkt-vetoisen kasvun perusongelmana on sen pohjan totaalinen kestämättömyys. Meidän laajentuvat taloudelliset toimintomme kuormittavat luontoa ja kuluttavat uusiutumattomia resursseja vuosi vuodelta pahemmin tavalla, joka vie väistämättä kohti alati pahenevia resurssipulia ja yhä tuhoisemmiksi muodostuvia ekokatastrofeja. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, ja kasvun äärimmäisen epäsosiaalinen luonne ajaa meidät kohti syveneviä yhteiskunnallisia jännitteitä ja konflikteja. Hyvinvoinnin kasvun sijasta entistä useampi voi pahoin tai menettää terveytensä lisääntyvien suorituspaineiden puristuksessa, eikä kulutusmahdollisuuksien kasvu riitä kompensoimaan menetyksiä.</p><p>Tien päässä on vallitsevan kehitysmallin ajautuminen kriisiin, eikä sen puhkeamista tarvitse odottaa enää kovinkaan pitkään. Hyvin mahdollisesti kohtaamme sen jo nykyisen noususuhdanteen päättyessä. Tämän jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitysstrategiat joudutaan määrittelemään uudella tavalla, eikä bruttokansantuote tule enää olemaan nykyiseen tapaan kaiken politiikan keskiössä. Todennäköisesti se alennetaan asianmukaisesti päivitettynä yhdeksi talouden kehitystä kuvaavaksi mittariksi muiden joukossa.</p><p><em>Mikä vaihtoehdoksi?</em></p><p>Talouskasvusta ihmiskunta ei pääse eroon jatkossakaan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Tämän varmistavat kehittyvissä maissa asuvat miljardit ihmiset, jotka eivät ole vielä päässeet juuri millään tavoin modernin elämän piiriin. Näiden ihmisten taloudellinen aktivoituminen tulee vuorenvarmasti kasvattamaan maailman kokonaistuotantoa ainakin vuosisatamme loppuun saakka, ellei sivilisaatiomme tuhoudu sitä ennen esimerkiksi sotien tai ekokatastrofien seurauksena.</p><p>Bkt:n kasvattaminen ei tule kuitenkaan olemaan enää päämäärä sinänsä, vaan päätavoitteeksi nousee ihmisten oleellisista tarpeista huolehtiminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla samalla kun ihmiskunnan taloudelliset toiminnot pyritään saattamaan edes jollakin tavoin tasapainoon luonnollisten perustojensa kanssa. Kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua enää yksinomaan markkinavälitteisen ansiotyön välityksellä. Myös toisten avusta riippuvaisten hoivasta ja turvallisuudesta pyritään kantamaan huolta, ja kaikkien keskeisten tavoitteiden toteutumista seurataan tarkoituksiin parhaiten soveltuvien mittareiden avulla.</p><p><em>Pysymmekö tahdissa mukana?</em></p><p>Siitä en ole lainkaan varma, kuinka hyvin me suomalaiset olemme onnistuneet tunnistamaan ajan merkit ja ryhtyneet uudistamaan toimintojamme näiden mukaisesti. Viime aikoina olemme itse asiassa alkaneet tuijottaa entistä putkinäköisemmin 72 prosentin työllisyysastetta ikään kuin se tarjoaisi automaattisesti tien onneen. Nyttemmin työministerimme on alkanut puhua siitä, että rimaa pitäisi vielä nostaa hieman nykyisestä. Tuollaisten puheiden sijasta horisontti pitäisi suunnata jo palkkatyökeskeisen yhteiskunnan rajojen tuolle puolen. Samalla on korkea aika vapautua menneestä maailmasta periytyneiden ajattelutapojen kahleista. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päättäjät kaikkialla maailmassa toivovat hartaasti, että maailmantalous pysyisi ennustetulla lähes neljän prosentin kasvu-uralla mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa taantumaa.

Yksittäiset kansantaloudet yrittävät päästä mukaan globaaliin noususuhdanteeseen. Vastenmielisyydestään huolimatta Yhdysvaltain presidentillä on amerikkalaisten keskuudessa yhä runsaan neljänkymmenen prosentin kannatusosuus ennen kaikkea siksi, että hänen toimikaudellaan maan talous on kasvanut ja myös työpaikkojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Suomessa iloitaan siitä, että taloutemme on päässyt pitkän vaikean vaiheen jälkeen yli kolmen prosentin kasvu-uralle. Sen ansiosta julkisen sektorin velkaantuminen pysähtyy ja työllisyysastekin voi nousta ensi vuonna 72 prosenttiin. Oppositio ei oikein voi arvostella hallitusta asiasta, mutta se voi vakuuuttaa, että samaan tulokseen olisi voinut päästä paljon pienemminkin kärsimyksin. SDP:n ja SAK:n viritämän aktiivimallikapinan paras puhti on poissa odotettua paremman työllisyyskehityksen vuoksi.

Pettävä onnen tae

Siitä toki kaikki voivatkin iloita, että pitkään työttömyydestä ja toimeentulovaikeuksista kärsineet ihmiset alkavat kasvun myötä löytää jälleen töitä itselleen. Tai että valtionhallinnon piirissä uusien leikkauskohteiden etsimisen tarve helpottaa hetkeksi.

Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka yksisilmäisesti edelleen tuijotamme tilastoviranomaisten säännöllisin väliajoin julkaisemia bruttokansantuotteen kasvulukuja. Uskomme korkean kasvuprosentin ratkaisevan lähes automaattisesti kaikki ongelmamme, kun taas kasvun tökkiessä pelkäämme ongelmien kaatuvan päälle kiihtyvällä vauhdilla.

Vallitsevasta ajattelusta poiketen rohkenen väittää meidän elävän juuri nyt yksisilmäisen kasvuajattelun ehkä viimeiseksi jäävää kukoistusvaihetta. Tuo ajattelu ja siihen pohjautuva yhteiskuntapolitiikka ovat matkalla kohti vakavaa kriisiä, jonka jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitystä viedään todennäköisesti eteenpäin aivan toisenlaisella logiikalla.

Työkalusta isännäksi

Bruttokansantuotteesta ja sen kasvuprosentista on tullut kiistatta nyky-yhteiskuntien tärkein ja seuratuin suure. Eri yhteiskunnat kilpailevat ankarasti keskenään nopeimman kasvajan asemasta. Henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta käytetään yhteiskunnan yleistä kehittyneisyyttä kuvaavana mittarina, ja valtiot perustavat tulevaisuuden suunnitelmansa kohdeajanjaksoa koskevien bkt-kasvuennusteiden varaan.

Mittaria käytettäessä unohtuu helposti, milloin ja mitä tarkoitusta varten se varsinaisesti alkujaan laadittiin. Sen historia alkoi satakunta vuotta sitten, jolloin yhdysvaltalainen Simon Kuznets alkoi kehittää ensimmäistä systemaattista kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Hieman myöhemmin Yhdysvalloissa ja Britanniassa alettiin pohtia kansantalouden eri toimintojen volyymin mittaamisen menetelmiä etenkin varusteluteollisuuden tarpeita ajatellen, ja tuon työn keskeisimmäksi tuotokseksi muodostuivat edelleen käytössä olevat bkt-mittarit.

Varsinainen bkt-ajattelun kulta-aika koitti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, jolloin teollistuneiden maiden talouspoliittinen yhteistoimintajärjestö OECD ryhtyi kehittelemään kasvuhakuisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan periaatteita. Tuolloin nimenomaan bruttokansantuotteen vuotuinen kasvuprosentti omaksuttiin mittariksi, jolla eri kansantalouksien suorituskykyä ja niiden kulloistakin suhdannevaihetta saatettiin vertailla keskenään. Sama kasvuideologia omaksuttiin hieman myöhemmin varsin hyvin tuloksin Aasian niinkututsutuissa tiikeritalouksissa. Kiinassa kulloinkin tavoitteeksi asetettu bkt-kasvuprosentti on toiminut vuosikymmenet imperatiivina, jolle kaikki muu yhteiskuntapolitiikka on alistettu. Nykyisin hieman Kiinaa korkeampi bkt-kasvuprosentti on noussut yhdeksi Intian tärkeimmistä kansallisen ylpeyden aiheista.

Bruttokansantuotteen käsite määrittelee taloudellisesti arvokkaiksi vain sellaiset toiminnot, joille voidaan määrittää markkinoilla jonkinlainen vaihtoarvo. Lisäksi sen mittauskäytännöt on luotu yhteiskunnassa, joka suuntautui ennen kaikkea yhdenmukaisten aineellisten hyödykkeiden ja palvelujen mahdollisimman tehokkaaseen tuottamiseen.

Ongelmaksi muodostuu tällöin muun muassa se, että monet yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oleelliset markkinoiden ulkopuoliset toiminnot – kuten kotityö - jäävät kokonaan huomiotta. Bkt-mittaukset jättävät myös huomiotta sen, miten taloudelliset toiminnot ehdyttävät luonnonvaroja ja kuormittavat ympäristöä. Samaan aikaan bruttokansantuotetta kasvattavat sekä monet ihmisten hyvinvoinnin kannalta ilmiselvästi haitalliset toiminnot että niiden aiheuttamien vaurioiden korjaamisen edellyttämät aktiviteetit.

Maailma on muuttunut

Nyky-yhteiskunnat ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, jolloin bkt-mittarit kehitettiin. Teknologinen kehitys muuttaa esimerkiksi nopeasti monien tuotteiden laadullisia ominaisuuksia. Tämä asettaa ison haasteen tilastoviranomaisille: jos esimerkiksi vuonna A tuotetaan X määrä matkapuhelimia ja vuonna B valmistuu Y määrä samoja mutta ominaisuuksiltaan paljon kehittyneempiä älylaitteita, paljonko niiden kontribuutio bruttokansantuotteeseen on muuttunut noiden ajanjaksojen välillä? Muun muassa tällaiset muutokset tuovat päältä katsoen objektiivisilta ja tarkoilta näyttäviin bkt-lukuihin paljon tulkinnanvaraisia elementtejä.

Toinen oleellinen muutos on se, että ihmiskunnan taloudellisten toimintojen laajennuttua planeetaltamme löytyvien luonnonvarojen ja ekosysteemien sopeutumiskyvyn rajallisuus ovat nousseet myös suhteellisen lyhyellä aikavälillä oleellisesti tulevia toimintamahdollisuuksia rajoittaviksi tekijöiksi. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö ei kuitenkaan näy kustannuksena bkt-laskelmissa siten kuin jo alkeellisinkin rationaalinen taloudenpito edellyttäisi.

Alustatalouden kehittyminen tarjoaa ihmisille paljon uusia mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen ja tarpeidensa tyydyttämiseen paljon perinteistä vaihdantataloutta halvemmalla tai kokonaan ilman bkt:n osaksi kirjautuvia rahaliikkeitä. Elintason kasvaessa monet ihmiset arvostavat lisäksi vapaa-aikaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan – kuten lähiruoan tuottamiseen tai lähimmäisten hoivaamiseen – enemmän kuin rajattoman työnteon tuomia lisäansioita ja niiden avaamia kulutusmahdollisuuksia.

Tällaiset kulttuuriset muutokset ovat myrkkyä perinteisen bkt-ajattelun näkökulmasta. Bkt-maailmassa talous kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset käyttävät kaiken energiansa mahdollisimman korkeasti palkattuun ansiotyöhön sekä maksimoivat kulutuksensa kasvavista veloista, luonnon asettamista rajoista sekä itselle ja toisille aiheutetuista haitoista välittämättä.

Miten uusin kasvu on saatu aikaan?

Maailmantalouden tämänhetkisen kasvun taustalla ovat vuosikymmenen takaisen finanssijärjestelmän romahduksen jälkeen käyttöön otetut poikkeukselliset elvytystoimet. Julkista velanottoa lisättiin rajusti, korot laskettiin nollatasolle ja keskeiset rahoituslaitokset pelastettiin niin, etteivät tuhot päässeet leviämään laajemmalle.

Nämä toimet estivät maailmanlaajuisen laman puhkeamisen, mutta kasvu pysyi pitkään heiveröisenä. Siksi rahapolitiikkaa ei ole vieläkään uskallettu palauttaa normaaleihin uomiin, vaan keskuspankit jatkavat velkakirjaostojaan ja korot ovat epänormaalin alhaisella tasolla. Kiinassa velan annetaan kasvaa sen verran, että bkt-kasvu yltää ainakin laskennallisesti kommunistisen puolueen päättämälle tavoitetasolle. Yhdysvalloissa on raivattu ympäristösäädöksiä pois tieltä häiritsemästä kasvua, ja maan hallitus piristää kasvua kasvattamalla liittovaltion vajeita sekä alentamalla suuryhtiöiden ja rikkaiden verotusta suhdannepoliittisesti täysin järjettömänä ajankohtana. Kotitalouksia rohkaistaan lisäämään kulutusta ja ottamaan velkaa niin, että talouden kasvu ja työpaikkojen määrän lisääntyminen pysyvät vahvoina ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.

Kohti kriisiä

Nykyisen bkt-vetoisen kasvun perusongelmana on sen pohjan totaalinen kestämättömyys. Meidän laajentuvat taloudelliset toimintomme kuormittavat luontoa ja kuluttavat uusiutumattomia resursseja vuosi vuodelta pahemmin tavalla, joka vie väistämättä kohti alati pahenevia resurssipulia ja yhä tuhoisemmiksi muodostuvia ekokatastrofeja. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, ja kasvun äärimmäisen epäsosiaalinen luonne ajaa meidät kohti syveneviä yhteiskunnallisia jännitteitä ja konflikteja. Hyvinvoinnin kasvun sijasta entistä useampi voi pahoin tai menettää terveytensä lisääntyvien suorituspaineiden puristuksessa, eikä kulutusmahdollisuuksien kasvu riitä kompensoimaan menetyksiä.

Tien päässä on vallitsevan kehitysmallin ajautuminen kriisiin, eikä sen puhkeamista tarvitse odottaa enää kovinkaan pitkään. Hyvin mahdollisesti kohtaamme sen jo nykyisen noususuhdanteen päättyessä. Tämän jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitysstrategiat joudutaan määrittelemään uudella tavalla, eikä bruttokansantuote tule enää olemaan nykyiseen tapaan kaiken politiikan keskiössä. Todennäköisesti se alennetaan asianmukaisesti päivitettynä yhdeksi talouden kehitystä kuvaavaksi mittariksi muiden joukossa.

Mikä vaihtoehdoksi?

Talouskasvusta ihmiskunta ei pääse eroon jatkossakaan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Tämän varmistavat kehittyvissä maissa asuvat miljardit ihmiset, jotka eivät ole vielä päässeet juuri millään tavoin modernin elämän piiriin. Näiden ihmisten taloudellinen aktivoituminen tulee vuorenvarmasti kasvattamaan maailman kokonaistuotantoa ainakin vuosisatamme loppuun saakka, ellei sivilisaatiomme tuhoudu sitä ennen esimerkiksi sotien tai ekokatastrofien seurauksena.

Bkt:n kasvattaminen ei tule kuitenkaan olemaan enää päämäärä sinänsä, vaan päätavoitteeksi nousee ihmisten oleellisista tarpeista huolehtiminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla samalla kun ihmiskunnan taloudelliset toiminnot pyritään saattamaan edes jollakin tavoin tasapainoon luonnollisten perustojensa kanssa. Kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua enää yksinomaan markkinavälitteisen ansiotyön välityksellä. Myös toisten avusta riippuvaisten hoivasta ja turvallisuudesta pyritään kantamaan huolta, ja kaikkien keskeisten tavoitteiden toteutumista seurataan tarkoituksiin parhaiten soveltuvien mittareiden avulla.

Pysymmekö tahdissa mukana?

Siitä en ole lainkaan varma, kuinka hyvin me suomalaiset olemme onnistuneet tunnistamaan ajan merkit ja ryhtyneet uudistamaan toimintojamme näiden mukaisesti. Viime aikoina olemme itse asiassa alkaneet tuijottaa entistä putkinäköisemmin 72 prosentin työllisyysastetta ikään kuin se tarjoaisi automaattisesti tien onneen. Nyttemmin työministerimme on alkanut puhua siitä, että rimaa pitäisi vielä nostaa hieman nykyisestä. Tuollaisten puheiden sijasta horisontti pitäisi suunnata jo palkkatyökeskeisen yhteiskunnan rajojen tuolle puolen. Samalla on korkea aika vapautua menneestä maailmasta periytyneiden ajattelutapojen kahleista.  

]]>
2 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251277-tilastoluku-palvonnan-kohteena#comments Kestävä kehitys Talouskasvu Thu, 22 Feb 2018 20:52:26 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251277-tilastoluku-palvonnan-kohteena
Vaietut ajatukseni leviävät nyt maailmalla http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249914-vaietut-ajatukseni-leviavat-nyt-maailmalla <p>Kirjani &quot;Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset&quot; (Auditorium 2015) ajatukset, jotka on aktiivisesti vaiettu suomalaisessa julkisessa sanassa, ovat nyt saaneet maailmanlaajuista arvovaltaista tukea ja näkyvyyttä.</p><p>Maailma ei ole tuhoutumassa, eikä tuomiopäivä ole tulossa, mutta utopioihin perustuva populistinen vihreä kehityspolitiikka kyllä aiheuttaa paljon huolta ja murhetta seuraavina vuosikymmeninä ympäri maailmaa, erityisesti maailman köyhimpien keskuudessa. Meitä suomalaisiakin se kurittaa erityisesti ilmastonpolitiikan puitteissa.</p><p>The Global Warming Policy Foundation (GWPF) julkisti 18.1.2018 Lontoossa vastaraporttini <a href="https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf">https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf</a>&nbsp;arvostetun&nbsp;Lancet-lehden syksyllä julkaistuista ympäristöterveysraporteista.&nbsp;</p><p>Lancetin poliittisesti värittyneillä raporteilla oli tarkoitus vaikuttaa merkittäviin YK:n 2017 syksyn ympäristökokouksien julkislausumiin (YK:n 23. ilmastokokous ja maailman ympäristöministereiden UNEA3-kokous)&nbsp;&nbsp;ja esimerkiksi nyt käynnissä olevaan Davosin World Economic Forumin keskusteluteemoihin.</p><p>Kollegani ja Maailmanpankin pääjohtaja <strong>Jim Jong Kim&nbsp; </strong>puhui eilen &quot;Fixing pollution - A winning formula for health and wealth&quot; ulostulon&nbsp;<a href="https://live.worldbank.org/fixing-pollution-for-health-and-wealth">https://live.worldbank.org/fixing-pollution-for-health-and-wealth</a> pohjalta nyt Davos&#39;ssa ajatuksiaan maailman kehityksen suunnasta. Ajatukset ovat kutankuinkin suoraan kopioitu Lancetin saasteraportista. Maailmanpankin em. ulostulo tapahtui tasan viikkoa ennen kuin omat kriittiset ajatukset em. Lancetin raporteista julkisestiin.</p><p>Jim Jong Kim johtaa&nbsp;instituutiota, joka lähinnä keskittyy kehityksen vastaiseen työhön. Ollessani tuon instituution leivissä julkaisin samasta aihepiiristä yhdeksän vuotta sitten ympäristöterveysraportin<a href="http://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences">http://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences</a>, jossa ympäristöterveys nähdään ihan toisessa valossa kuin nyt Lancetin raportissa.</p><p>Vastaraportissa osoitan yksiselitteisesti, että KAIKISSA SUOMALAISISSAKIN TIEDOTUSVÄLINEISSÄ Lancetin raportin pohjalta viestitetty tieto yhdeksästä miljoonasta vuotuisesta teollisuussaastekuolemasta, perustui silmänkääntötemppuihin ja oli&nbsp; yksinkertaisesti tekaistu. Erityisesti Lancetin saasteraportin globaali viestintä oli poliittisesti&nbsp;tarkoituksenhakuista, koska tarkkasilmäinen lukija kyllä kykeni raporttia lukemalla huomaamaan, että uutinen yhdeksästä miljoonasta teollisuussaastekuolemasta&nbsp;ei mitenkään voinut pitää paikaansa.</p><p>Lancetin raporteissa oli myös teollistumisen myötä tapahtunut valtava&nbsp;hyppäyksenomainen myönteinen kansanterveyden kehitys teollisuusmaissa sälytetty täysin virheellisesti&nbsp;1960-luvun lopulta alkaneen ympäristöregulaation piikkiin ja siinä aktiivisesti &quot;unohdettiin&quot;, että itse asiassa sen aiheutti toimiva vesi- ja sen edellyttämä sähköhuolto ja kohonnut elintaso. Näitä ei - tarpeettomina - enää Lancetin ja Maailmanpankin mukaan tarvita kehitysmaissa. Tarvitaan vain käsienpesua ja taistelua &quot;saasteita&quot; vastaan.&nbsp;</p><p>GWPF koostuu mm. vaikutusvaltaisista Englannin parlamentin ylähuoneen jäsenistä ja GWPF:n tieteellisiin neuvonantajiin kuuluu mm. Albert Einsteinin oppituolin myöhemmin perinyt yhdysvaltalainen fyysikko Freeman Dyson. Lordi Donoughue (Työväenpuolue) kirjoitti vastaraporttiini vakavan vetoomuksen, että mahdollisimman moni lukisi ajatukseni, jotka löytyvät myös suomenkielisenä kirjastani.</p><p>Sain tilaa raporttini julkistamisen yhteydessä erittäin arvostetussa&nbsp;englantilaisessa The Spectator-lehdessä <a href="https://blogs.spectator.co.uk/2018/01/the-green-lobbys-energy-obsession-is-harming-the-worlds-poorest/">https://blogs.spectator.co.uk/2018/01/the-green-lobbys-energy-obsession-is-harming-the-worlds-poorest/</a>. Maailmanlaajuisen lehdistötiedotteen myötä&nbsp;Englannin parlamentin ilmastonmuutosjulkaisu, newyorkilaiset, newjerseyläiset sekä illinois&#39;ssa sijaitsevat TV-asemat, Business Insider ja konservatiitiviset julkaisut Keski-Lännessä ja Kanadassa julkaisivat vastaraporttini kriittisen sisällön.&nbsp;&nbsp;</p><p>Koko anglosaksinen skeptikkoblogisto on noteerannut vastaraporttini. Yksi merkittävä CDU:hun ja FDP:hen sidoksissa oleva saksankielinen sivusto käänsi runsaasti tietoa vastaraportistani saksaksi. Suomessa olen kait epähenkilö julkisenj sanan väen piirissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjani "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015) ajatukset, jotka on aktiivisesti vaiettu suomalaisessa julkisessa sanassa, ovat nyt saaneet maailmanlaajuista arvovaltaista tukea ja näkyvyyttä.

Maailma ei ole tuhoutumassa, eikä tuomiopäivä ole tulossa, mutta utopioihin perustuva populistinen vihreä kehityspolitiikka kyllä aiheuttaa paljon huolta ja murhetta seuraavina vuosikymmeninä ympäri maailmaa, erityisesti maailman köyhimpien keskuudessa. Meitä suomalaisiakin se kurittaa erityisesti ilmastonpolitiikan puitteissa.

The Global Warming Policy Foundation (GWPF) julkisti 18.1.2018 Lontoossa vastaraporttini https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf arvostetun Lancet-lehden syksyllä julkaistuista ympäristöterveysraporteista. 

Lancetin poliittisesti värittyneillä raporteilla oli tarkoitus vaikuttaa merkittäviin YK:n 2017 syksyn ympäristökokouksien julkislausumiin (YK:n 23. ilmastokokous ja maailman ympäristöministereiden UNEA3-kokous)  ja esimerkiksi nyt käynnissä olevaan Davosin World Economic Forumin keskusteluteemoihin.

Kollegani ja Maailmanpankin pääjohtaja Jim Jong Kim  puhui eilen "Fixing pollution - A winning formula for health and wealth" ulostulon https://live.worldbank.org/fixing-pollution-for-health-and-wealth pohjalta nyt Davos'ssa ajatuksiaan maailman kehityksen suunnasta. Ajatukset ovat kutankuinkin suoraan kopioitu Lancetin saasteraportista. Maailmanpankin em. ulostulo tapahtui tasan viikkoa ennen kuin omat kriittiset ajatukset em. Lancetin raporteista julkisestiin.

Jim Jong Kim johtaa instituutiota, joka lähinnä keskittyy kehityksen vastaiseen työhön. Ollessani tuon instituution leivissä julkaisin samasta aihepiiristä yhdeksän vuotta sitten ympäristöterveysraportinhttp://documents.worldbank.org/curated/en/512861468313533832/Environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences, jossa ympäristöterveys nähdään ihan toisessa valossa kuin nyt Lancetin raportissa.

Vastaraportissa osoitan yksiselitteisesti, että KAIKISSA SUOMALAISISSAKIN TIEDOTUSVÄLINEISSÄ Lancetin raportin pohjalta viestitetty tieto yhdeksästä miljoonasta vuotuisesta teollisuussaastekuolemasta, perustui silmänkääntötemppuihin ja oli  yksinkertaisesti tekaistu. Erityisesti Lancetin saasteraportin globaali viestintä oli poliittisesti tarkoituksenhakuista, koska tarkkasilmäinen lukija kyllä kykeni raporttia lukemalla huomaamaan, että uutinen yhdeksästä miljoonasta teollisuussaastekuolemasta ei mitenkään voinut pitää paikaansa.

Lancetin raporteissa oli myös teollistumisen myötä tapahtunut valtava hyppäyksenomainen myönteinen kansanterveyden kehitys teollisuusmaissa sälytetty täysin virheellisesti 1960-luvun lopulta alkaneen ympäristöregulaation piikkiin ja siinä aktiivisesti "unohdettiin", että itse asiassa sen aiheutti toimiva vesi- ja sen edellyttämä sähköhuolto ja kohonnut elintaso. Näitä ei - tarpeettomina - enää Lancetin ja Maailmanpankin mukaan tarvita kehitysmaissa. Tarvitaan vain käsienpesua ja taistelua "saasteita" vastaan. 

GWPF koostuu mm. vaikutusvaltaisista Englannin parlamentin ylähuoneen jäsenistä ja GWPF:n tieteellisiin neuvonantajiin kuuluu mm. Albert Einsteinin oppituolin myöhemmin perinyt yhdysvaltalainen fyysikko Freeman Dyson. Lordi Donoughue (Työväenpuolue) kirjoitti vastaraporttiini vakavan vetoomuksen, että mahdollisimman moni lukisi ajatukseni, jotka löytyvät myös suomenkielisenä kirjastani.

Sain tilaa raporttini julkistamisen yhteydessä erittäin arvostetussa englantilaisessa The Spectator-lehdessä https://blogs.spectator.co.uk/2018/01/the-green-lobbys-energy-obsession-is-harming-the-worlds-poorest/. Maailmanlaajuisen lehdistötiedotteen myötä Englannin parlamentin ilmastonmuutosjulkaisu, newyorkilaiset, newjerseyläiset sekä illinois'ssa sijaitsevat TV-asemat, Business Insider ja konservatiitiviset julkaisut Keski-Lännessä ja Kanadassa julkaisivat vastaraporttini kriittisen sisällön.  

Koko anglosaksinen skeptikkoblogisto on noteerannut vastaraporttini. Yksi merkittävä CDU:hun ja FDP:hen sidoksissa oleva saksankielinen sivusto käänsi runsaasti tietoa vastaraportistani saksaksi. Suomessa olen kait epähenkilö julkisenj sanan väen piirissä.

]]>
6 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249914-vaietut-ajatukseni-leviavat-nyt-maailmalla#comments Ilmastopolitiikka Kansanterveys Kehityspolitiikka Kestävä kehitys Sat, 27 Jan 2018 12:21:13 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249914-vaietut-ajatukseni-leviavat-nyt-maailmalla
Arktinen ikkuna on auki http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249565-arktinen-ikkuna-on-auki <p>Kotimaamme geopoliittinen asema on erityinen. Olemme moneen suuntaan saumakohdassa, mikä antaa mahdollisuuden olla poliittisesti aloitteellinen.&nbsp;</p><p>Kahden vuoden ajan Suomi on puheenjohtaja Arktisessa neuvostossa, jonka olemassaoloon ylipäätään meillä on merkittävä rooli.</p><p>Sekä EU:n että Suomen arktiset strategiat yrittävät taiteilla perimmäisen ristiriidan ympärillä: kiinnostus arktiseen alueeseen ja sen luonnonvaroihin kasvaa jääpeitteen pienentyessä, mikä itsessään on hälyttävä merkki ilmastonmuutoksen ennakoituakin nopeammasta etenemisestä.&nbsp;</p><p>Kun luonnonvarat &ndash; öljy, kivihiili, maakaasu ja erityisesti mineraalit &ndash; niukkenevat muualla (ja toisaalta kulutus vain kasvaa), kasvaa alueen geopoliittinen merkitys ja samalla kasvavat myös turvallisuuspoliittiset riskit. Pohjoinen napajäätikkö sulaa, kiitos ihmisen ahneuden ja typeryyden, ja Koillisväylä ja Luoteisväylä saavat merkitystä muutoinkin kuin extreme-hakuisten seikkailijoiden retkikohteena.&nbsp;</p><p>Samalla Suomen asema maapallon strategisella kartalla korostuu entisestään.&nbsp;Kilpajuoksu ja valtataistelu pohjoisen alueen käytöstä, käyttötarkoituksista, valvonnasta ja sinne pääsystä on jo alkanut.&nbsp;</p><p>Mikä meidän roolimme tässä yhtälössä on?</p><p>Pitää pelikenttä avoinna ja nostaa virtahepo pöydälle.</p><p>Suomi oli aikoinaan aloitteentekijä arktisessa ympäristöyhteistyössä ja neljä ympäristötyöryhmää Arktisessa neuvostossa on tehnyt erinomaista työtä.&nbsp;</p><p>Presidentti Niinistön aloite, joka etsii yhteistä lähestymiskulmaa mustasta hiilestä, jatkaa Suomen konkreettista, mutta kohtuullisen varovaista, linjaa.</p><p>Läpileikkaavina Suomen puheenjohtajakauden teemoina kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat erittäin perusteltuja, ja ympäristönsuojelu, meteorologia, viestintäyhteydet ja koulutus kannatettavia kärkiä. Yksin emme pysty suuntaamaan arktista emmekä eurooppalaista yhteistyötä johonkin täysin uuteen suuntaan, joten Suomen kannattaa siis jatkaa niiden prosessien ja teemojen painottamista, joita olemme pitkäjänteisesti kehittäneet.</p><p>Suomi on puheenjohtajuuskausillaan pyrkinyt linkittämään arktista yhteistyötä niin YK:n kestävän kehityksen prosessiin kuin EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan. 2000-luvun alussa Suomi onnistui viemään arktisen neuvoston yhteistyömallin Johannesburgissa pidettyyn YK:n kestävän kehityksen huippukokoukseen. Kestävällä kehityksellä on erityinen asema arktisessa yhteistyössä, sillä kulloinenkin puheenjohtajamaa johtaa puhetta myös kestävän kehityksen työryhmässä. Suomen puheenjohtajuusohjelmassa kestävän kehityksen työ on kytketty vuonna 2015 hyväksyttyyn globaaliin kestävän kehityksen Agenda 2030-toimintaohjelmaan ja sen globaaleihin kestävän kehityksen tavoitteisiin.</p><p>Ympäristönsuojelu on siis arktisen yhteistyön kovaa ydintä, mutta ilman tavoitteellista ilmastonmuutoksen torjuntaa arktisen poliitikan kärkemme on tylppä.</p><p>On selvää, että tarvitsemme arktiselle öljylle ja kaasulle totaalikiellon. Emmekä voi jatkaa myöskään fossiilisten polttoaineiden tukemista.&nbsp;</p><p>Toki tiedämme myös, että nämä itsestäänselvyydet ovat poliittisesti kiistanalaisia ja tulenarkoja.</p><p>Uskaltaako Suomi nostaa tämän virtahevon Arktisen neuvoston työpöydälle? Ja uskaltaako Suomi pitää omat jäänmurtajansa perustehtävässään Itä- ja Perämerellä, tai ainakin linjata, että niitä käytetään vain meriturvallisuuden parantamiseen eikä arktisen alueen öljynporauksen mahdollistamiseen?</p><p>Arktiset kansat ja heidän perinteiset elinkeinonsa ovat erittäin haavoittuvia ilmaston lämmetessä. Ikiroudan sulaminen, sääolojen ennustamattomuus, lumiolosuhteiden rajut vaihtelut ja merijään nopea vetäytyminen uhkaavat alkuperäiskansojen perustoimeentuloa ja hyvinvointipalvelujen kehittämistä. Kasvihuonekaasupäästöjen nopea leikkaus on eloonjäämiskysymys ja Arktisen neuvoston puheenjohtajuus velvoittaa Suomea antamaan pohjoisten kansojen hädälle äänen ja kanavan.</p><p>Mutta riittääkö meillä rohkeus ratifioida ILO 169-sopimus?</p><p>Suomen ulkopolitiikan vahvuus koko kylmän sodan ajan on ollut konkreettisten, jännitystä vähentävien yhteistyömuotojen edistäminen. Suomen vahvuus muuttuvalla arktiksella voisi olla meriturvallisuuteen liittyvä osaamisemme. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamien kriisien ja katastrofien hallintavalmiuksien parantaminen ja etsintä- ja pelastusinfrastruktuurin rakentaminen ovat sellaisia arktisen strategian kärkiä, joissa suomalaista osaamista voidaan hyödyntää.</p><p>Samaan aikaan arktisen alueen tuhoamisen pysäyttäminen edellyttää neuvotteluja, joihin osallistuvat ratkaisukeskeisesti kaikki alueen valtiot.</p><p>Pelikentän me pidämme avoinna, jos pidättäydymme jatkossakin sotilaallisten liittoutumien ulkopuolella. Vaikka arktisen sotilaspiirin perustaminen, tukikohtien rakentaminen ja Venäjän asevoimien joukkojen sijoittaminen alueelle herättää huolta, en itse näe muuta vaihtoehtoa kuin vuoropuhelun jatkamisen huolta herättävissä kysymyksissä.</p><p>Arktinen ikkuna on jälleen auki meille suomalaisille. Olkaamme rohkeita ja aloitteellisia!&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 12.12.17</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kotimaamme geopoliittinen asema on erityinen. Olemme moneen suuntaan saumakohdassa, mikä antaa mahdollisuuden olla poliittisesti aloitteellinen. 

Kahden vuoden ajan Suomi on puheenjohtaja Arktisessa neuvostossa, jonka olemassaoloon ylipäätään meillä on merkittävä rooli.

Sekä EU:n että Suomen arktiset strategiat yrittävät taiteilla perimmäisen ristiriidan ympärillä: kiinnostus arktiseen alueeseen ja sen luonnonvaroihin kasvaa jääpeitteen pienentyessä, mikä itsessään on hälyttävä merkki ilmastonmuutoksen ennakoituakin nopeammasta etenemisestä. 

Kun luonnonvarat – öljy, kivihiili, maakaasu ja erityisesti mineraalit – niukkenevat muualla (ja toisaalta kulutus vain kasvaa), kasvaa alueen geopoliittinen merkitys ja samalla kasvavat myös turvallisuuspoliittiset riskit. Pohjoinen napajäätikkö sulaa, kiitos ihmisen ahneuden ja typeryyden, ja Koillisväylä ja Luoteisväylä saavat merkitystä muutoinkin kuin extreme-hakuisten seikkailijoiden retkikohteena. 

Samalla Suomen asema maapallon strategisella kartalla korostuu entisestään. Kilpajuoksu ja valtataistelu pohjoisen alueen käytöstä, käyttötarkoituksista, valvonnasta ja sinne pääsystä on jo alkanut. 

Mikä meidän roolimme tässä yhtälössä on?

Pitää pelikenttä avoinna ja nostaa virtahepo pöydälle.

Suomi oli aikoinaan aloitteentekijä arktisessa ympäristöyhteistyössä ja neljä ympäristötyöryhmää Arktisessa neuvostossa on tehnyt erinomaista työtä. 

Presidentti Niinistön aloite, joka etsii yhteistä lähestymiskulmaa mustasta hiilestä, jatkaa Suomen konkreettista, mutta kohtuullisen varovaista, linjaa.

Läpileikkaavina Suomen puheenjohtajakauden teemoina kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat erittäin perusteltuja, ja ympäristönsuojelu, meteorologia, viestintäyhteydet ja koulutus kannatettavia kärkiä. Yksin emme pysty suuntaamaan arktista emmekä eurooppalaista yhteistyötä johonkin täysin uuteen suuntaan, joten Suomen kannattaa siis jatkaa niiden prosessien ja teemojen painottamista, joita olemme pitkäjänteisesti kehittäneet.

Suomi on puheenjohtajuuskausillaan pyrkinyt linkittämään arktista yhteistyötä niin YK:n kestävän kehityksen prosessiin kuin EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan. 2000-luvun alussa Suomi onnistui viemään arktisen neuvoston yhteistyömallin Johannesburgissa pidettyyn YK:n kestävän kehityksen huippukokoukseen. Kestävällä kehityksellä on erityinen asema arktisessa yhteistyössä, sillä kulloinenkin puheenjohtajamaa johtaa puhetta myös kestävän kehityksen työryhmässä. Suomen puheenjohtajuusohjelmassa kestävän kehityksen työ on kytketty vuonna 2015 hyväksyttyyn globaaliin kestävän kehityksen Agenda 2030-toimintaohjelmaan ja sen globaaleihin kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Ympäristönsuojelu on siis arktisen yhteistyön kovaa ydintä, mutta ilman tavoitteellista ilmastonmuutoksen torjuntaa arktisen poliitikan kärkemme on tylppä.

On selvää, että tarvitsemme arktiselle öljylle ja kaasulle totaalikiellon. Emmekä voi jatkaa myöskään fossiilisten polttoaineiden tukemista. 

Toki tiedämme myös, että nämä itsestäänselvyydet ovat poliittisesti kiistanalaisia ja tulenarkoja.

Uskaltaako Suomi nostaa tämän virtahevon Arktisen neuvoston työpöydälle? Ja uskaltaako Suomi pitää omat jäänmurtajansa perustehtävässään Itä- ja Perämerellä, tai ainakin linjata, että niitä käytetään vain meriturvallisuuden parantamiseen eikä arktisen alueen öljynporauksen mahdollistamiseen?

Arktiset kansat ja heidän perinteiset elinkeinonsa ovat erittäin haavoittuvia ilmaston lämmetessä. Ikiroudan sulaminen, sääolojen ennustamattomuus, lumiolosuhteiden rajut vaihtelut ja merijään nopea vetäytyminen uhkaavat alkuperäiskansojen perustoimeentuloa ja hyvinvointipalvelujen kehittämistä. Kasvihuonekaasupäästöjen nopea leikkaus on eloonjäämiskysymys ja Arktisen neuvoston puheenjohtajuus velvoittaa Suomea antamaan pohjoisten kansojen hädälle äänen ja kanavan.

Mutta riittääkö meillä rohkeus ratifioida ILO 169-sopimus?

Suomen ulkopolitiikan vahvuus koko kylmän sodan ajan on ollut konkreettisten, jännitystä vähentävien yhteistyömuotojen edistäminen. Suomen vahvuus muuttuvalla arktiksella voisi olla meriturvallisuuteen liittyvä osaamisemme. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamien kriisien ja katastrofien hallintavalmiuksien parantaminen ja etsintä- ja pelastusinfrastruktuurin rakentaminen ovat sellaisia arktisen strategian kärkiä, joissa suomalaista osaamista voidaan hyödyntää.

Samaan aikaan arktisen alueen tuhoamisen pysäyttäminen edellyttää neuvotteluja, joihin osallistuvat ratkaisukeskeisesti kaikki alueen valtiot.

Pelikentän me pidämme avoinna, jos pidättäydymme jatkossakin sotilaallisten liittoutumien ulkopuolella. Vaikka arktisen sotilaspiirin perustaminen, tukikohtien rakentaminen ja Venäjän asevoimien joukkojen sijoittaminen alueelle herättää huolta, en itse näe muuta vaihtoehtoa kuin vuoropuhelun jatkamisen huolta herättävissä kysymyksissä.

Arktinen ikkuna on jälleen auki meille suomalaisille. Olkaamme rohkeita ja aloitteellisia! 

 

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 12.12.17

]]>
0 http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249565-arktinen-ikkuna-on-auki#comments Arktinen Arktinen neuvosto Ilmastonmuutos Kestävä kehitys Mon, 22 Jan 2018 11:40:09 +0000 Merja Kyllönen http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249565-arktinen-ikkuna-on-auki
Suomen vuosi 2018 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248391-suomen-vuosi-2018 <p>Suomen ensi vuoden kehityksen peruslinjat ovat melko hyvin ennustettavissa, jos mitään yllättävää ei tapahdu. Radikaaleihin toimintaympäristön muutoksiin ja kotimaisiin yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua.</p><p><em>Perusskenaario</em></p><p>Suomen väestönkasvu on hidastunut selvästi kuolleisuuden noustua syntyvyyttä suuremmaksi ja ulkomaisen muuttovoiton pienennyttyä. Suunta jatkuu ensi vuonna, jolloin väkimäärämme yltää vain hiukan yli 5,5 miljoonan - eli jää selvästi 2015 laaditun väestöennusteen ennakoimaa tasoa alhaisemmaksi.</p><p>Suomen talous kasvaa useimpien ennusteiden mukaisesti ensi vuonna runsaalla parilla prosentilla, jolloin jäämme vain hieman kymmenen vuoden takaisen huipputason alapuolelle. Kasvun ansiosta työttömyys laskee kahdeksan prosentin pintaan ja työllisyysaste voi nousta hieman yli 70 prosentin. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten hyvin avautuvat työpaikat saadaan täytetyiksi.</p><p>Nähtäväksi jää, onnistuuko Fortum Uniperin valtausyrityksessään, tuleeko ydinvoimalahankkeiden aikatauluihin uusia lykkäyksiä ja pääseekö Terrafame tavoitteisiinsa ensi vuoden aikana.</p><p>Yhteiskunnallista kehitystä sävyttävät ihmisten syvenevä jakautuminen voittajiin ja häviäjiin, vaikka tilastollisten erojen lisääntymistä hillitsee omaisuusarvojen ja yritysten voittojen kasvun tasaantuminen.</p><p>Sauli Niinistö ratkaisee presidentinvaalit jo tammikuussa. Vladimir Putinin pääsy uudelle virkakaudelle Venäjällä kaksi kuukautta myöhemmin on pelkkä muodollisuus. Siten jännittävimmiksi vaaleiksi lähialueellamme muodostuvat Ruotsin syksyiset valtiopäivävaalit. Ruotsidemokraatit säilyttänevät vaa&rsquo;ankieliasemansa, mutta uuden hallituksen poliittista väriä on hyvin vaikea ennustaa.</p><p>Sipilän hallitus pysyy koossa ja pääministeri pitää paikkansa Keskustan puheenjohtajana, vaikka vaalien lähestyminen ja soten toteuttamiseen liittyvät kiemurat vaikeuttavat yhteistyötä ja Sinisiä ajaa paniikkiin tieto lähes varmasta kansanedustajauran päättymisestä. Toisaalta ehkä juuri siksi puolueen väki haluaa välttää siltojen polttamista yhteistyökumppanien kanssa. Lisäksi halutaan olla mukana vaalibudjetin laadinnassa.</p><p><em>Epävarmuustekijöitä</em></p><p>Vaikka maailmantalouden odotetaan kasvavan ensi vuonna melko normaalia vauhtia, kehitys voi kääntyä oleellisesti huonompaankin suuntaan. Osakekurssit voivat kääntyä laskuun, korot voivat nousta ennustettua nopeammin, Kiinan velkaantuminen ei välttämättä pysähdy hallitusti ja USA ja Kiina voivat ajatua kauppasotaan keskenään. Uusi taantuma muuttaisi välittömästi myös Suomen kasvunäkymät ennakoitua heikommiksi.</p><p>Näkymiä varjostaa vaara kansainvälisen jännityksen kiristymisestä ja uusien konfliktien puhkeamisesta. Jos Pohjois-Korean diktaattoria ei haluta päästää uhkaamaan ydinaseillaan Yhdysvaltoja, hänen hankkeensa on käytännössä pysäytettävä ensi vuonna. Siten melkein mitä tahansa voi tapahtua Korean niemimaalla, ja tapahtumat siellä ajavat herkästi suurvallat vastakkain keskenään.</p><p>Yhteentörmäyksiä voi syntyä myös Persianlahden alueella ja Lähi-Idässä. Venäjällä voi olla pahat mielessään Ukrainassa ja tämeren alueella. Missä tahansa &ndash; Suomi mukaanluettuna &ndash; voi tapahtua uusia terrori-iskuja, ja jyrkät yhteiskunnalliset vastakkaisuudet voivat purkautua joissakin maissa kasvaviksi sisäisiksi levottomuuksiksi. Myös Venäjällä on paljon patoutunutta tyytymättömyyttä, ja siksi Suomi voi joutua ensi vuonna ottamaan vastaan kasvavan määrän vainoa pakenevia ihmisiä.</p><p><em>Kaikkeen on varauduttava</em></p><p>Minkä tahansa yksittäisen riskin laukeamistodennäköisyyksiä ensi vuoden aikana voidaan pitää melko pieninä, mutta kokonaistulokseksi jää eteneminen kohti entistä epävarmempia aikoja. Siksi yhteiskunnan kannattaa varautua selviämismahdollisuuksiensa säilyttämiseen silloinkin, kun kaikki ei suju ennakoidusti. Tämä koskee myös Suomen puolustusvalmiuden ja sotilaallisen yhteistyön kehittämistä.</p><p>Asioiden mennessä ennakoidusti ongelmaksi jää se, että nykyinen kehitysuramme ei täytä alkuunkaan kestävän kehityksen vaatimuksia. Omilla valinnoillamme voimme toki yrittää korjata tilannetta, ja kansalaisina voimme pyrkiä ohjaamaan yhteiskunnan kokonaiskehitystä edes jossakin vaiheessa paremmin sopusointuun luonnollisten perustojensa kanssa. Sivilisaatiomme selviämisen kannalta vuosi 2018 ei ole vielä ratkaiseva, mutta sen jälkeen tulevat alkavat kohta jo olla sitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen ensi vuoden kehityksen peruslinjat ovat melko hyvin ennustettavissa, jos mitään yllättävää ei tapahdu. Radikaaleihin toimintaympäristön muutoksiin ja kotimaisiin yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua.

Perusskenaario

Suomen väestönkasvu on hidastunut selvästi kuolleisuuden noustua syntyvyyttä suuremmaksi ja ulkomaisen muuttovoiton pienennyttyä. Suunta jatkuu ensi vuonna, jolloin väkimäärämme yltää vain hiukan yli 5,5 miljoonan - eli jää selvästi 2015 laaditun väestöennusteen ennakoimaa tasoa alhaisemmaksi.

Suomen talous kasvaa useimpien ennusteiden mukaisesti ensi vuonna runsaalla parilla prosentilla, jolloin jäämme vain hieman kymmenen vuoden takaisen huipputason alapuolelle. Kasvun ansiosta työttömyys laskee kahdeksan prosentin pintaan ja työllisyysaste voi nousta hieman yli 70 prosentin. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten hyvin avautuvat työpaikat saadaan täytetyiksi.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Fortum Uniperin valtausyrityksessään, tuleeko ydinvoimalahankkeiden aikatauluihin uusia lykkäyksiä ja pääseekö Terrafame tavoitteisiinsa ensi vuoden aikana.

Yhteiskunnallista kehitystä sävyttävät ihmisten syvenevä jakautuminen voittajiin ja häviäjiin, vaikka tilastollisten erojen lisääntymistä hillitsee omaisuusarvojen ja yritysten voittojen kasvun tasaantuminen.

Sauli Niinistö ratkaisee presidentinvaalit jo tammikuussa. Vladimir Putinin pääsy uudelle virkakaudelle Venäjällä kaksi kuukautta myöhemmin on pelkkä muodollisuus. Siten jännittävimmiksi vaaleiksi lähialueellamme muodostuvat Ruotsin syksyiset valtiopäivävaalit. Ruotsidemokraatit säilyttänevät vaa’ankieliasemansa, mutta uuden hallituksen poliittista väriä on hyvin vaikea ennustaa.

Sipilän hallitus pysyy koossa ja pääministeri pitää paikkansa Keskustan puheenjohtajana, vaikka vaalien lähestyminen ja soten toteuttamiseen liittyvät kiemurat vaikeuttavat yhteistyötä ja Sinisiä ajaa paniikkiin tieto lähes varmasta kansanedustajauran päättymisestä. Toisaalta ehkä juuri siksi puolueen väki haluaa välttää siltojen polttamista yhteistyökumppanien kanssa. Lisäksi halutaan olla mukana vaalibudjetin laadinnassa.

Epävarmuustekijöitä

Vaikka maailmantalouden odotetaan kasvavan ensi vuonna melko normaalia vauhtia, kehitys voi kääntyä oleellisesti huonompaankin suuntaan. Osakekurssit voivat kääntyä laskuun, korot voivat nousta ennustettua nopeammin, Kiinan velkaantuminen ei välttämättä pysähdy hallitusti ja USA ja Kiina voivat ajatua kauppasotaan keskenään. Uusi taantuma muuttaisi välittömästi myös Suomen kasvunäkymät ennakoitua heikommiksi.

Näkymiä varjostaa vaara kansainvälisen jännityksen kiristymisestä ja uusien konfliktien puhkeamisesta. Jos Pohjois-Korean diktaattoria ei haluta päästää uhkaamaan ydinaseillaan Yhdysvaltoja, hänen hankkeensa on käytännössä pysäytettävä ensi vuonna. Siten melkein mitä tahansa voi tapahtua Korean niemimaalla, ja tapahtumat siellä ajavat herkästi suurvallat vastakkain keskenään.

Yhteentörmäyksiä voi syntyä myös Persianlahden alueella ja Lähi-Idässä. Venäjällä voi olla pahat mielessään Ukrainassa ja tämeren alueella. Missä tahansa – Suomi mukaanluettuna – voi tapahtua uusia terrori-iskuja, ja jyrkät yhteiskunnalliset vastakkaisuudet voivat purkautua joissakin maissa kasvaviksi sisäisiksi levottomuuksiksi. Myös Venäjällä on paljon patoutunutta tyytymättömyyttä, ja siksi Suomi voi joutua ensi vuonna ottamaan vastaan kasvavan määrän vainoa pakenevia ihmisiä.

Kaikkeen on varauduttava

Minkä tahansa yksittäisen riskin laukeamistodennäköisyyksiä ensi vuoden aikana voidaan pitää melko pieninä, mutta kokonaistulokseksi jää eteneminen kohti entistä epävarmempia aikoja. Siksi yhteiskunnan kannattaa varautua selviämismahdollisuuksiensa säilyttämiseen silloinkin, kun kaikki ei suju ennakoidusti. Tämä koskee myös Suomen puolustusvalmiuden ja sotilaallisen yhteistyön kehittämistä.

Asioiden mennessä ennakoidusti ongelmaksi jää se, että nykyinen kehitysuramme ei täytä alkuunkaan kestävän kehityksen vaatimuksia. Omilla valinnoillamme voimme toki yrittää korjata tilannetta, ja kansalaisina voimme pyrkiä ohjaamaan yhteiskunnan kokonaiskehitystä edes jossakin vaiheessa paremmin sopusointuun luonnollisten perustojensa kanssa. Sivilisaatiomme selviämisen kannalta vuosi 2018 ei ole vielä ratkaiseva, mutta sen jälkeen tulevat alkavat kohta jo olla sitä.

]]>
3 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248391-suomen-vuosi-2018#comments Kotimaa Juha Sipilän hallitus Kestävä kehitys Suomen talous Vuosi 2018 Sun, 31 Dec 2017 08:10:10 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248391-suomen-vuosi-2018
"Kaupungistumisen megatrendi". Joopa joo. http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246525-kaupungistumisen-megatrendi-joopa-joo <p>Kotikuntani Kangasala muuttuu vuodenvaihteessa kaupungiksi kuntalaisten suureksi harmiksi. Paikallisesti tästä päätöksestä ja sen toteuttamistavasta on keskusteltu täällä paljon ja kiukkuiseenkin sävyyn, koska päätös kaupungiksi ryhtymisestä tehtiin varsin epädemokraattisesti kunnanjohtajan kalvosulkeisilla juuri ennen kuntavaaleja - ilman kuntalaisten kuulemista.</p><p>Koska tätä monelle vastenmielistä päätöstä ei uudenkaan valtuuston toimesta pyörretty, en puhu siitä tämän enempää, vaan mietin tätä viime aikoina niin usein toistettua sanaparia &quot;kaupungistumisen megatrendi&quot;. Juuri tuota sanaparia hoki myös Kangasalan kunnanjohtaja Oskari Auvinen. Samoja sanoja olemme kuulleet muidenkin, ja paljon korkeampien tahojen ja isompien pomojen puheissa.</p><p>Mitä tarkoittaa &quot;kaupungistumisen megatrendi&quot;? Ja millaisia asioita sillä voi perustella tai oikeuttaa?</p><p>Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen kehittyvät maat ja niiden maaseutujen väestönkasvu. Maaseutu ei elätä kiihkeällä tahdilla kasvavaa väestöä, joten &quot;liikaväestö&quot; pakkautuu slummeihin suuriin kaupunkeihin. Se on ikävä juttu, ja kenties ratkaistavissa ehkäisyvälineiden saatavuutta parantamalla kehitysmaissa, mutta sillä ei voi perustella suomalaisten kuntapolitiikkaa mitenkään.</p><p>Suomessa &quot;kaupungistumisen megatrendiä&quot; perustellaankin lähinnä kahdella muulla syyllä, nimittäin 1. Ihmisten &quot;omalla tahdolla&quot; muuttaa väljemmiltä seuduilta urbaaniin tiiviyteen sekä 2. ympäristösyillä.</p><p>Ihmisten &quot;omasta tahdosta&quot; puhuminen on kuitenkin suureksi osaksi muunneltua totuutta. Tässä esim. Aamulehden juttu eiliseltä. <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/kunhan-naapuri-pysyy-loitolla-realismi-nakyy-alle-kolmekymppisten-unelmissa-200547705/">https://www.aamulehti.fi/uutiset/kunhan-naapuri-pysyy-loitolla-realismi-nakyy-alle-kolmekymppisten-unelmissa-200547705/</a>&nbsp;Tämä tuntuu kumoavan saman julkaisun aiemmat jutut (Hesarista nyt puhumattakaan) joissa on hokemalla hoettu, että maaseutu on ihan out, ja kerrostaloasuminen on nykyään enemmistön unelma. Osmo Soininvaarakin kertoili, miten esim Stadin kaljakellunta-tapahtuma ja Kallio kukkii -tapahtuma istutuksineen ja kukkaruukkuineen on nykyihmiselle paljon virikkeellisempää kuin jokin tylsä maaseutu, jossa ei ole &quot;mitään&quot;. (Älkääkä turhaan enää moittiko vihreää valtuutettua Fatim Diarraa metsämöläytyksistään, vaan suunnatkaa kritiikki vihreän ideologian oppi-isiin). Mutta kuten sanottu, valtamediamme on voittopuolisesti julistanut, että nuori polvi haluaa tiiviitä kerrostaloja, urbaania sykettä, pöhinää ja säpinää, ja sitä, että kaikki on lähellä.</p><p>Viimeksi mainittu onkin tärkeää: kouluun tai lääkäriin ei mielellään saisi olla matkaa useita kymmeniä tai satoja kilometrejä. Ja tässä onkin oivallinen keino vauhdittaa &quot;kaupungistumisen megatrendiä&quot; ja samalla myös sitä ihmisten ihan &quot;omasta halusta&quot; tapahtuvaa muuttoliikettä kaupunkeihin. Toisin sanoen, kannattaa joko 1) lakkauttaa viimeisetkin palvelut haja-asutusalueelta tai 2. uhata sillä. Näin taataan, että ihmiset eivät jatkossa enää uskalla enää muuttaa maalle.</p><p>(Lisäksi voidaan toki myös vaikeuttaa rakennuslupien myöntämistä tai kieltää kesämökkien ottaminen vakituiseen asuinkäyttöön, mutta näitä ei harmi kyllä voi perustella ihmisten &quot;omalla tahdolla&quot;.)</p><p>Mutta ahdistavimmat &quot;kaupungistumisen megatrendin&quot; vauhdittajat eivät ole ääneen sanottuja, eivät ainakaan selkosuomeksi. Ja sanon jo nyt, että tässä vaiheessa te rakkaat opponenttini, jotka mielellänne mitätöitte kaikki tulevaisuuteen liittyvät huoleni &quot;foliojutuiksi&quot; - tällä kertaa ei ole kyse salaliittoteoriasta vaan -faktasta, ja se fakta on nimeltään Agenda 21. Suomikin kuuluu YK:n Agenda 21:n allekirjoittajamaihin, ja &quot;kaupungistumisen megatrendi&quot; nimenomaan kuuluu tähän agendaan. Mutta jos itse Agenda kuulostaa uudelta (vaikka se allekirjoitettiin jo vuonna 1992 Rio de Janeirossa), tämä johtuu luultavasti siitä, että Agenda-sana kuulostaa päättäjien suusta kuultuna aika pahalta. Siitä puhumalla ei saada ääniä vaaleissa. Se kuulostaa scifi- tai dystopiakirjallisuudelta, mitä se toki sisällöltään muistuttaakin, paitsi että se ei ole mielikuvitusta. Siksi siitä käytetään juhlapuheissa ja politiikassa vain kaunista nimitystä &quot;<em>kestävä kehitys&quot;</em>.</p><p>Niin käytti myös kunnanjohtajamme Oskari Auvinen. Hän sanoi, että &quot;kaupungistumisen megatrendi&quot; on osa kestävää kehitystä ja siksi sitä ei saa vastustaa. Kestävä kehitys -sanaparia hokemalla erityisesti &quot;kaupungistumisen megatrendin&quot; yhteydessä saadaan ihmiset luulemaan, että tukemalla sitä tehdään palvelus luonnolle ja pelastetaan maapallo. Ja tällä propagandalla on saatu monet todella uskomaan niin.</p><p>Minulla tosin kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin uskon, että paikallisilla tai globaaleilla väestönsiirroilla ja massiivisten betonihelvettien rakentamisella oikeasti pelastettaisiin yhtään mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kotikuntani Kangasala muuttuu vuodenvaihteessa kaupungiksi kuntalaisten suureksi harmiksi. Paikallisesti tästä päätöksestä ja sen toteuttamistavasta on keskusteltu täällä paljon ja kiukkuiseenkin sävyyn, koska päätös kaupungiksi ryhtymisestä tehtiin varsin epädemokraattisesti kunnanjohtajan kalvosulkeisilla juuri ennen kuntavaaleja - ilman kuntalaisten kuulemista.

Koska tätä monelle vastenmielistä päätöstä ei uudenkaan valtuuston toimesta pyörretty, en puhu siitä tämän enempää, vaan mietin tätä viime aikoina niin usein toistettua sanaparia "kaupungistumisen megatrendi". Juuri tuota sanaparia hoki myös Kangasalan kunnanjohtaja Oskari Auvinen. Samoja sanoja olemme kuulleet muidenkin, ja paljon korkeampien tahojen ja isompien pomojen puheissa.

Mitä tarkoittaa "kaupungistumisen megatrendi"? Ja millaisia asioita sillä voi perustella tai oikeuttaa?

Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen kehittyvät maat ja niiden maaseutujen väestönkasvu. Maaseutu ei elätä kiihkeällä tahdilla kasvavaa väestöä, joten "liikaväestö" pakkautuu slummeihin suuriin kaupunkeihin. Se on ikävä juttu, ja kenties ratkaistavissa ehkäisyvälineiden saatavuutta parantamalla kehitysmaissa, mutta sillä ei voi perustella suomalaisten kuntapolitiikkaa mitenkään.

Suomessa "kaupungistumisen megatrendiä" perustellaankin lähinnä kahdella muulla syyllä, nimittäin 1. Ihmisten "omalla tahdolla" muuttaa väljemmiltä seuduilta urbaaniin tiiviyteen sekä 2. ympäristösyillä.

Ihmisten "omasta tahdosta" puhuminen on kuitenkin suureksi osaksi muunneltua totuutta. Tässä esim. Aamulehden juttu eiliseltä. https://www.aamulehti.fi/uutiset/kunhan-naapuri-pysyy-loitolla-realismi-nakyy-alle-kolmekymppisten-unelmissa-200547705/ Tämä tuntuu kumoavan saman julkaisun aiemmat jutut (Hesarista nyt puhumattakaan) joissa on hokemalla hoettu, että maaseutu on ihan out, ja kerrostaloasuminen on nykyään enemmistön unelma. Osmo Soininvaarakin kertoili, miten esim Stadin kaljakellunta-tapahtuma ja Kallio kukkii -tapahtuma istutuksineen ja kukkaruukkuineen on nykyihmiselle paljon virikkeellisempää kuin jokin tylsä maaseutu, jossa ei ole "mitään". (Älkääkä turhaan enää moittiko vihreää valtuutettua Fatim Diarraa metsämöläytyksistään, vaan suunnatkaa kritiikki vihreän ideologian oppi-isiin). Mutta kuten sanottu, valtamediamme on voittopuolisesti julistanut, että nuori polvi haluaa tiiviitä kerrostaloja, urbaania sykettä, pöhinää ja säpinää, ja sitä, että kaikki on lähellä.

Viimeksi mainittu onkin tärkeää: kouluun tai lääkäriin ei mielellään saisi olla matkaa useita kymmeniä tai satoja kilometrejä. Ja tässä onkin oivallinen keino vauhdittaa "kaupungistumisen megatrendiä" ja samalla myös sitä ihmisten ihan "omasta halusta" tapahtuvaa muuttoliikettä kaupunkeihin. Toisin sanoen, kannattaa joko 1) lakkauttaa viimeisetkin palvelut haja-asutusalueelta tai 2. uhata sillä. Näin taataan, että ihmiset eivät jatkossa enää uskalla enää muuttaa maalle.

(Lisäksi voidaan toki myös vaikeuttaa rakennuslupien myöntämistä tai kieltää kesämökkien ottaminen vakituiseen asuinkäyttöön, mutta näitä ei harmi kyllä voi perustella ihmisten "omalla tahdolla".)

Mutta ahdistavimmat "kaupungistumisen megatrendin" vauhdittajat eivät ole ääneen sanottuja, eivät ainakaan selkosuomeksi. Ja sanon jo nyt, että tässä vaiheessa te rakkaat opponenttini, jotka mielellänne mitätöitte kaikki tulevaisuuteen liittyvät huoleni "foliojutuiksi" - tällä kertaa ei ole kyse salaliittoteoriasta vaan -faktasta, ja se fakta on nimeltään Agenda 21. Suomikin kuuluu YK:n Agenda 21:n allekirjoittajamaihin, ja "kaupungistumisen megatrendi" nimenomaan kuuluu tähän agendaan. Mutta jos itse Agenda kuulostaa uudelta (vaikka se allekirjoitettiin jo vuonna 1992 Rio de Janeirossa), tämä johtuu luultavasti siitä, että Agenda-sana kuulostaa päättäjien suusta kuultuna aika pahalta. Siitä puhumalla ei saada ääniä vaaleissa. Se kuulostaa scifi- tai dystopiakirjallisuudelta, mitä se toki sisällöltään muistuttaakin, paitsi että se ei ole mielikuvitusta. Siksi siitä käytetään juhlapuheissa ja politiikassa vain kaunista nimitystä "kestävä kehitys".

Niin käytti myös kunnanjohtajamme Oskari Auvinen. Hän sanoi, että "kaupungistumisen megatrendi" on osa kestävää kehitystä ja siksi sitä ei saa vastustaa. Kestävä kehitys -sanaparia hokemalla erityisesti "kaupungistumisen megatrendin" yhteydessä saadaan ihmiset luulemaan, että tukemalla sitä tehdään palvelus luonnolle ja pelastetaan maapallo. Ja tällä propagandalla on saatu monet todella uskomaan niin.

Minulla tosin kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin uskon, että paikallisilla tai globaaleilla väestönsiirroilla ja massiivisten betonihelvettien rakentamisella oikeasti pelastettaisiin yhtään mitään.

 

 

 

]]>
22 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246525-kaupungistumisen-megatrendi-joopa-joo#comments Agenda 21 Kaupungistuminen Kestävä kehitys Totalitarismi Thu, 23 Nov 2017 12:59:00 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246525-kaupungistumisen-megatrendi-joopa-joo
YK:n kestävän kehityksen politiikat tuhoisat erityisesti köyhimmille lapsille http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245136-ykn-kestavan-kehityksen-politiikat-tuhoisat-erityisesti-koyhimmille-lapsille <p>Ennakkoilmoitus tulevasta esseestäni, jota kirjoitin 13 vuotta.&nbsp;Olen tästä&nbsp;linkistä löytyvässä American Council on Science and Health&#39;n (ACSH) Priorities&nbsp;lehdessä kirjoittanut siitä lyhennelmän (sivulla 15).&nbsp; <a href="https://www.acsh.org/news/2017/10/23/priorities-magazine-fall-2017-12000" target="_blank">https://www.acsh.org/news/2017/10/23/priorities-magazine-fall-2017-12000</a>&nbsp;Olen myös päässyt tähän syksyn ACSH:n Priorities-lehden kanteen.</p><p>ACSH on tiede- ja teollisuusmyönteinen järjestö, jota oli perustamassa mm. nobelisti <strong>Norman Borlaug</strong>, joka oli tieteeseen pohjaavan maatalouden Vihreän Vallankumouksen (ei mitään tekemistä nykyisen vihreän liikkeen kanssa) isä.</p><p>Tuleva kohdakkoin julkistettava pitkä esseeni&nbsp;on surullinen kertomus siitä, kuinka YK:n viralliset&nbsp;kestävän kehityksen politiikat, kun ne muotoutuivat viimeisten 30 vuoden aikana,&nbsp;eivät lopulta&nbsp;huomioineet&nbsp;maapallon köyhimpien - erityisesti lasten - terveystarpeita juuri lainkaan.</p><p>Kestävän kehityksen politiikan peruspilareilla&nbsp;eli energian ja veden säästämisellä - hinnalla millä hyvällä - on tuhoisat seuraukset erityisesti maapallon köyhimpien keskuudessa.&nbsp;Punavihreät kehitysteoreetikot unohtavat kokonaan sen, että 800 miljoonan maapallon aliravitun keskeinen juurisyy on puutteelliset hygieniset olosuhteet kehitysmaissa. Ilman toimivaa vesi- ja energiahuoltoa ei ole mahdollisuutta edistää puhdasta ympäristöä ja kelvollisia hygienisiä oloja.</p><p>Kun ympäristöagenda nousi YK:ssa pikkuhiljaa ykkösosaan, se merkitsi samalla sitä, että aikaisempi ykköprioriteetti&nbsp;eli institutionaalinen&nbsp;ympäristöterveydenhuollon edistäminen loppui lopulta kuin seinään&nbsp;kehitysagendalta.</p><p>Kehittyneet maa ehtivät kuitenkin nauttimaan terveydensuojelullisten parannusten (erityisesti vesihuollon mahdollistama hygienia) kansanterveyden kannalta valtavan&nbsp;suotuisista vaikutuksista ja nauttivat niistä yhä edelleen ympäristöterveyden institutionaalisten rakenteiden jäätyä henkiin, vaikkakin aliresurssoituina. Vaikka niitä ajettiin hieman alas samalla, kun ympäristönsuojeluun panostettiin, niihin ei kukaan tosissaan yrittänyt kajota OECD-maissa, koska seurauksena olisi kaaos ja infektiotautien ryöpsähtäminen valloilleen.&nbsp;</p><p>Ympäristöterveysolojen parantuminen OECD-maissa aiheutti aliravitsemuksen häviämisen ja sen seurauksena meistä tuli päätä pidempiä ja kognitiivisesti kyvykkäämpiä elinajan odote nousi noin 40 vuodesta nykyiseen yli 80 vuoteen.</p><p>Pariisin sopimuksilla ja YK:n kestävän kehityksen agendalla kehittyneet maat ovat aloittaneet eräänlaisen punavihreän ekoimperialistisen aikakauden. Nyt&nbsp;kehittyville&nbsp;maille ei esimerkiksi myönnetä enää monenkeskisiä lainoja Maailmanpankista sellaisiin hankkeisiin, joissa kehitysmaat kehittäisivät omaa fossiilitaloutta samalla kun kehittyneet maat itse kehittävät fossiilitalouttaan. Köyhien maiden&nbsp;pitää tyytyä äärimmäisen kalliisiin ja toimimattomiin kestävän kehityksen ratkaisuihin.&nbsp;<a href="http://indiatoday.intoday.in/story/bihar-village-dharnai-nitish-kumar-clamours-for-real-electricity/1/375733.html" target="_blank">http://indiatoday.intoday.in/story/bihar-village-dharnai-nitish-kumar-clamours-for-real-electricity/1/375733.html</a></p><p>Traagista on, että oma puolueeni (SDP) ja koko länsimainen vasemmisto on ollut mukana edistämässä tätä&nbsp;viime kädessä joukkotiedotuksen silmittömällä ympäristökiihotuksella synnyttämää&nbsp;ankeaa maailmankuvaa tuhoutuvasta maapallosta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Siemenet muutokseen&nbsp;globaaliin kehityskeskustelussa ovat nyt kylvetty. Muutoskin tulee olemaan väistämätön: Nimittäin jos todella edistettäisiin - sanahelinästä ja vääristä painotuksista poiketen - kehitysmaiden ympäristöterveysoloja, myös muuttopaine OECD-maihin kehitysmaista vähenisi. Kansainvaellusten hallitseminen&nbsp;sanelee tulevan imperatiivin muuttaa radikaalisti kehityspolitiikan suuntaa, koska&nbsp;vuoteen 2080 mennessä Afrikan väkiluku tulee olemaan viisi miljardia ja se aiheuttaa Euroopalle aivan valtavan haasteen.</p><p>Olen julkaissut em. YK:n kestävän kehityksen aiheuttamat valtavat kansanterveysongelmat uudessa kirjassani &quot;Vihreä Valhe -&nbsp; Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset&quot; (Auditorium 2015) sen viimeisessä osiossa&nbsp;(L<strong>asse Lehtistä, Eija-Riitta Korholaa</strong> ja <strong>Matti Virtasta</strong> lukuunottamatta) ilman, että&nbsp;kukaan toimittaja noteerasi kirjan keskeistä sanomaa.&nbsp;&nbsp;Se vielä jaettiin kaikkiin keskeisiin toimituksiin.</p><p>Luulen, että nyt kun koko maailma on yleisönä, ääni kellossa voi muuttua?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennakkoilmoitus tulevasta esseestäni, jota kirjoitin 13 vuotta. Olen tästä linkistä löytyvässä American Council on Science and Health'n (ACSH) Priorities lehdessä kirjoittanut siitä lyhennelmän (sivulla 15).  https://www.acsh.org/news/2017/10/23/priorities-magazine-fall-2017-12000 Olen myös päässyt tähän syksyn ACSH:n Priorities-lehden kanteen.

ACSH on tiede- ja teollisuusmyönteinen järjestö, jota oli perustamassa mm. nobelisti Norman Borlaug, joka oli tieteeseen pohjaavan maatalouden Vihreän Vallankumouksen (ei mitään tekemistä nykyisen vihreän liikkeen kanssa) isä.

Tuleva kohdakkoin julkistettava pitkä esseeni on surullinen kertomus siitä, kuinka YK:n viralliset kestävän kehityksen politiikat, kun ne muotoutuivat viimeisten 30 vuoden aikana, eivät lopulta huomioineet maapallon köyhimpien - erityisesti lasten - terveystarpeita juuri lainkaan.

Kestävän kehityksen politiikan peruspilareilla eli energian ja veden säästämisellä - hinnalla millä hyvällä - on tuhoisat seuraukset erityisesti maapallon köyhimpien keskuudessa. Punavihreät kehitysteoreetikot unohtavat kokonaan sen, että 800 miljoonan maapallon aliravitun keskeinen juurisyy on puutteelliset hygieniset olosuhteet kehitysmaissa. Ilman toimivaa vesi- ja energiahuoltoa ei ole mahdollisuutta edistää puhdasta ympäristöä ja kelvollisia hygienisiä oloja.

Kun ympäristöagenda nousi YK:ssa pikkuhiljaa ykkösosaan, se merkitsi samalla sitä, että aikaisempi ykköprioriteetti eli institutionaalinen ympäristöterveydenhuollon edistäminen loppui lopulta kuin seinään kehitysagendalta.

Kehittyneet maa ehtivät kuitenkin nauttimaan terveydensuojelullisten parannusten (erityisesti vesihuollon mahdollistama hygienia) kansanterveyden kannalta valtavan suotuisista vaikutuksista ja nauttivat niistä yhä edelleen ympäristöterveyden institutionaalisten rakenteiden jäätyä henkiin, vaikkakin aliresurssoituina. Vaikka niitä ajettiin hieman alas samalla, kun ympäristönsuojeluun panostettiin, niihin ei kukaan tosissaan yrittänyt kajota OECD-maissa, koska seurauksena olisi kaaos ja infektiotautien ryöpsähtäminen valloilleen. 

Ympäristöterveysolojen parantuminen OECD-maissa aiheutti aliravitsemuksen häviämisen ja sen seurauksena meistä tuli päätä pidempiä ja kognitiivisesti kyvykkäämpiä elinajan odote nousi noin 40 vuodesta nykyiseen yli 80 vuoteen.

Pariisin sopimuksilla ja YK:n kestävän kehityksen agendalla kehittyneet maat ovat aloittaneet eräänlaisen punavihreän ekoimperialistisen aikakauden. Nyt kehittyville maille ei esimerkiksi myönnetä enää monenkeskisiä lainoja Maailmanpankista sellaisiin hankkeisiin, joissa kehitysmaat kehittäisivät omaa fossiilitaloutta samalla kun kehittyneet maat itse kehittävät fossiilitalouttaan. Köyhien maiden pitää tyytyä äärimmäisen kalliisiin ja toimimattomiin kestävän kehityksen ratkaisuihin. http://indiatoday.intoday.in/story/bihar-village-dharnai-nitish-kumar-clamours-for-real-electricity/1/375733.html

Traagista on, että oma puolueeni (SDP) ja koko länsimainen vasemmisto on ollut mukana edistämässä tätä viime kädessä joukkotiedotuksen silmittömällä ympäristökiihotuksella synnyttämää ankeaa maailmankuvaa tuhoutuvasta maapallosta.  

Siemenet muutokseen globaaliin kehityskeskustelussa ovat nyt kylvetty. Muutoskin tulee olemaan väistämätön: Nimittäin jos todella edistettäisiin - sanahelinästä ja vääristä painotuksista poiketen - kehitysmaiden ympäristöterveysoloja, myös muuttopaine OECD-maihin kehitysmaista vähenisi. Kansainvaellusten hallitseminen sanelee tulevan imperatiivin muuttaa radikaalisti kehityspolitiikan suuntaa, koska vuoteen 2080 mennessä Afrikan väkiluku tulee olemaan viisi miljardia ja se aiheuttaa Euroopalle aivan valtavan haasteen.

Olen julkaissut em. YK:n kestävän kehityksen aiheuttamat valtavat kansanterveysongelmat uudessa kirjassani "Vihreä Valhe -  Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015) sen viimeisessä osiossa (Lasse Lehtistä, Eija-Riitta Korholaa ja Matti Virtasta lukuunottamatta) ilman, että kukaan toimittaja noteerasi kirjan keskeistä sanomaa.  Se vielä jaettiin kaikkiin keskeisiin toimituksiin.

Luulen, että nyt kun koko maailma on yleisönä, ääni kellossa voi muuttua?

]]>
3 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245136-ykn-kestavan-kehityksen-politiikat-tuhoisat-erityisesti-koyhimmille-lapsille#comments Kestävä kehitys Vesi- ja energiahuolto YK Sat, 28 Oct 2017 07:51:54 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245136-ykn-kestavan-kehityksen-politiikat-tuhoisat-erityisesti-koyhimmille-lapsille