*

Heli Hämäläinen Ihmisen kokoisia ihmisoikeuksia

Avioliittolain "liitelait" ja jumalanpelko

  • 27.7.1996, Keuruun uusi kirkko (1892). Vihkiraamatusta
    27.7.1996, Keuruun uusi kirkko (1892). Vihkiraamatusta

Hyvin paljon uskonnollisuuden ja lainsäädännön sekoittavaa oli tämä keskustelu eduskunnassa sen jälkeen kun työ- ja oikeusministeri Jari Lindström vastentahtoisesti esitteli niin sanotut avioliittolain liitelait eli laiksi jo edellisen eduskunnan hyväksymän ja tasavallan presidentin vahvistaman tasa-arvoisen avioliittolain aiheuttamat lainsäädännön päivittämiset.

Lainsäädännön normi on muuttunut tasa-arvoisen avioliittolain tultua osaksi Suomen säädöskokoelmaa. Nyt ei enää pitäisi jatkaa keskustelua normista, vaan pitää hoitaa normin muutokset lainsäädäntöön, ettei korkeimpien oikeusasteiden tarvitse alkaa soveltaa oikeussääntöjä koskien normikonfliktitilanteita johtuen päivittämättömästä lainsäädännöstä. Suomalaisessa lainsäätämistä koskevassa kulttuurissa kun on ollut tapana muuttaa myös lakeja, jotka viittaavat lakiin, joka on aiemmin muuttunut. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Kysymys on ihan rutiinista.

Minulle uskonto ja maalliset lait ovat olleet aina kaksi eri asiaa. Raamattu ohjaa uskonelämääni ja tekemiäni valintoja kun taas vastaavasti Suomen laki raamittaa normeilla valintatilanteitani. Suomen laki siis rajaa valintoja kertoen mikä on mahdollista yhteiskunnassa ja mikä ei. Suomen laki ei kerro laajemmin mitä yksilön kannattaisi tehdä. Mielestäni se ei ole lainsäädännön tehtävä. Lailla voidaan velvoittaa toimimaan jollain tavalla jossain erityisessä tilanteessa esimerkiksi luvan saamiseksi, koska lain tarkoitus on perustaa oikeuksia ja velvollisuuksia yhteiskunnassa yksilöön nähden. Omakohtaisesti olen törmännyt lainsäädännön rajoituksiin translaissa, jossa on ollut nimenomainen edellytys, että sukupuolen juridinen tunnustaminen eli väestörekisterimerkinnän muuttaminen miehestä naiseksi on merkinnyt avioliiton lopettamista. Lainsäätäjä on siis katsonut ettei näissä olosuhteissa voi tunnustaa henkilön identiteettiä vaikka hänellä olisi lain vaatima lääketieteellinen selvitys sekä hoitotoimenpiteet, koska muuten voisi syntyä tilanne, jossa kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voisi teoreettisesti päästä avioliittoon. Tästä on omakohtainen KHO:n vuosikirjapäätös KHO: 2009: 15. Normi, että meidät on rinnastettava yksi yhteen samaa sukupuolta olevan pariskunnan kanssa, vahvistettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuressa jaoksessa päätöksellä 37359/09.

Nyt kun normi on muuttunut eduskunnan päätöksellä ja presidentin vahvistamana, ja sallii samaa sukupuolta olevien avioliitot, tulee hyväksyä myös sukupuolen korjaamisesta johtuva väestörekisterimerkinnän muutos huolimatta jo solmitusta avioliitosta, joka kohdallani tapahtui Keuruun kirkossa 27.7.1996. Tästä translain muutoksessa tässä yhteydessä on kysymys. Tässä tilanteessa ei enää keskustella voiko transsukupuolinen muuttaa sukupuolimerkintää väestötietojärjestelmässä, koska jos ei voisi, se olisi nimenomaista transsukupuolisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää ja myös EIT:n edellä mainitun päätöksen vastainen.

Avioliitto juridisena asiana on minulle maallinen oikeustoimi. Se ei eroa millään tavoin kiinteistökaupasta, jossa on lakisääteinen kaupanvahvistaja. Kiinteistöjen kauppaa säädellään määrämuotoisen oikeustoimen velvoitteella. Samalla tavoin avioliittoa säädellään määrämuotoisena oikeustoimena. Pidämme ehkä mielettömänä kysymyksenä kysymystä, jossa kysytään saako kaksi miestä yhdessä ostaa omakotitalon, tai saako kansanedustaja B. Z. omistaa kiinteää omaisuutta Suomessa johtuen syntyperästään. Historia tuntee erilaisia rajoituksia, mutta nykyisin vallitsee ajattelu, ettei yhteiskunnan kuulu rajoittaa valintoja henkilökohtaisien ominaisuuksien perusteella vaan perustuslain 6 §:n mukaisesti ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti huolimatta heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan vapaaehtoisissa aikuisten välisissä suhteissa, rodustaan tai uskonnostaan. 

Miten uskonto liittyy valintoihini? Minulle avioliitolla on suuri merkitys hengellisessä mielessä. Etsin sille pohjaa Raamatusta. Raamatussa (Matt. 19:6) kielletään ulkopuolisten sekaantuminen avioliittoon. Jos hyväksyisin sellaisen, rikkoisin Raamattua vastaan. Tähän tulkintaani ei ole valitusoikeutta, koska näin Henki on sen minulle avannut. Kuten Jeesus opettaa jakeissa 11-12: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." Eli kun ryhtyy avioliittoon, siihen kuuluu myös vastuu aviopuolisosta ja perheestä. Aviopuolisoiden pitää yrittää pitää paha poissa parisuhteesta ja perheestä. Sitä kutsutaan pyhittämiseksi.

Moni voi arvostella ratkaisuani hoitaa sukupuolen ristiriitaa lääketieteen avulla ja siitä seurannutta tilannetta, että olen lain edessä samaa sukupuolta vaimoni kanssa. Jumalan edessä olemme kuitenkin edelleen aviopari, yhtä lihaa. Tämä kilvoitus on ollut rankka.

Kun avioliitto on lainsäädännössä maallinen sopimus, sen purkaminen on myös maallinen asia. Suomessa ei mitätöidä avioliittoja kuin siinä tapauksessa, että joku avioliiton este on ollut olemassa, mutta ei vihkijän tiedossa. Avioliiton purkamiselle on avioliittolaissa omat säännökset. Siinäkin tulee noudattaa määrämuotoa ja eron myöntää käräjäoikeus. Uskontokunnat ja aidot avioliitot loistavat tässä poissaolollaan. Mikäli pariskunta sopii osituksesta ja lasten huollosta eli avioero on riidaton, miksei sitä voisi hoitaa samassa viranomaisessa kuin missä avioliitto on solmittu? Siis maistraatissa tai oman uskontokunnan, lain tunnustaman, notaariin verrattavan henkilön luona esim. kirkkoherranvirastossa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat