*

Heli Hämäläinen Ihmisen kokoisia ihmisoikeuksia

Talsa: "Neuvo Suomelle: Älkää tehkö tätä virhettä pakolaisten kanssa"

Siteeraan kommentointiani varten seuraavaa Taloussanomien juttua, jonka on toimittanut Eeva Eronen 10.10.2015 05:01

Neuvo Suomelle: Älkää tehkö tätä virhettä pakolaisten kanssa

"Yksi pakolaisten työllistymistä haittaava virhe on sijoittaa heidät pidemmän päälle alueille, missä on halpoja asuntoja muttei työtä, kertoo OECD:n tutkija.

Ruotsi asutti maahan saapuneita pakolaisia 1990-luvun alussa ympäri maata. Käytännössä ihmiset asutettiin paikkoihin, joissa oli tarjolla halpoja asuntoja. Tätä pitäisi välttää, sillä politiikalla voi olla pitkän tähtäimen haitallisia vaikutuksia työllistymiseen, kertoo siirtolaisuuden ja integroitumisen asiantuntija Thomas Liebig teollisuusmaiden järjestö OECD:stä.

Tuhansien ja tuhansien turvapaikan hakijoiden maahantulo ja heidän välitön majoittamisensa on eri asia. Liebig puhuu vaiheesta, jolloin ihmiset ovat saaneet pakolaisstatuksen ja he ovat jäämässä maahan pidemmäksi aikaa.

Taloussanomat kysyi Liebigiltä, mitkä ovat parhaat käytännöt ja vältettävät virheet pakolaisten kotouttamisessa ja työllistämisessä. OECD:ssä on vertailtu useiden maiden, kuten Tanskan, Saksan, Norjan ja Sveitsin kokemuksia.

Liebigin mukaan monissa maissa harjoitetaan niin sanottua hajaannuttamispolitiikkaa, missä pakolaiset jaetaan tasaisesti eri puolille maata. Suomessa asuntoasioista vastaava ministeriKimmo Tiilikainen (kesk.) arvioi Taloussanomille syyskuussa, että Suomen pitäisi nyt hyödyntää paristakymmenestä kunnasta löytyviä tuhansia tyhjiä vuokra-asuntoja.

Liebigin mukaan hajasijoittamisella voi kuitenkin olla pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia maahanmuuttajien kotoutumiseen ja työllistymiseen. Tämä johtuu siitä, että halvat asunnot löytyvät yleensä sieltä, missä ei ole työtä – ja työhön pääsy mahdollisimman nopeasti on kotoutumisen ytimessä.

– Näin ihmiset päätyvät alueille, missä työmarkkinat ovat jo ennestään vaikeat matalammin koulutetuille paikallisille. Tästä seuraa kilpailua, Liebig sanoo.

Samalla heidän integroitumisensa hankaloituu. Politiikan jäljet näkyvät jopa 8 vuoden jälkeen: Liebigin siteeraaman tutkimuksen mukaan hajautetusti sijoitettujen työllisyysaste jäi 5–6 prosenttiyksikköä alhaisemmaksi kuin aiemman verrokkiryhmän. Palkat taas jäivät jopa 25 prosenttia matalammiksi ja riippuvaisuus tuista huomattavasti korkeammaksi.

Liebigin mukaan päättäjien ei siis pitäisi tehdä päätöksiä pelkän asuntotarjonnan perusteella vaan tarkastella myös paikallisia työmarkkinoita

Saksassakin silti sinne, missä on tilaa

Myös professori Holger Bonin saksalaisesta taloustutkimuslaitos ZEW:stä kehottaa välttämään hajasijoittamista Ruotsin 1990-luvun alun mallin mukaan.

– Jos heidät vain sijoittaa jonnekin, keskelle ei-mitään, he jäävät eristyksiin ja ovat väärässä ympäristössä löytämään työtä, Bonin sanoo Taloussanomille.

Käytäntö ei kuitenkaan välttämättä toimi näin. Boninin mukaan turvapaikanhakijoita sijoitetaan Saksassa nyt sinne, missä mahdollisia koteja on. Hän kertoo, että hänen kotikaupungissa Mannheimissa on Yhdysvaltain armeijan vanhoja tiloja, joihin turvapaikanhakijoita asutetaan. Mannheim on miltei 300000 asukkaan kaupunki. Ei kaupungin työmarkkina ime mitenkään 10 000:ta–20000:ta tulijaa lyhyessä ajassa, Bonin sanoo.

– Eli jos voi, siirtolaiset pitäisi asuttaa sinne, missä on potentiaalisesti töitä. Heiltä on myös hyvä kysyä, minne he tahtoisivat asettua ja onko heille jossakin tuttuja, jotka voivat auttaa alussa, Bonin sanoo.

Ministeri kannatti hajasijoitusta

Suomessa hajasijoituksesta on puhunut ainakin asuntoasioista vastaava ministeri Kimmo Tiilikainen. Hänen mukaansa Suomen pitäisi hyödyntää paristakymmenestä kunnasta löytyviä tuhansia tyhjiä vuokra-asuntoja.

Taloussanomat kysyi tuolloin Tiilikaiselta, kuinka hän näkee sen, ettei näiltä alueilta välttämättä löydy työtä samaan malliin kuin muualta.

– Joka tapauksessa on tavattoman tärkeää, että kotouttaminen hoidetaan kunnolla. Sitä asiantuntemusta riittää usealla päin maata, Tiilikainen sanoi. Hän lisäsi, että työn jakautuminen on suurempi kysymys ja että Suomessa olisi hyvä olla jatkossakin useita kasvukeskuksia.

Toinen virhe: Kielikoulua liian kauan

Liebigin mukaan yksi nykytilanteen kovimmista haasteista Euroopassa on, että turvapaikanhakijoilla on hyvin erilaiset koulutustaustat ja kansallisuudet.

Yksi työllistämisen ensiaskelista on selvittää, millainen koulutus ja kokemus tulijoilla on ja räätälöidä eteneminen ja tuki sen mukaan. Esimerkiksi irakilaisilla – joita on tullut Suomeen paljon – on Liebigin mukaan usein varsin korkea koulutus.

– Tiedämme aiemman perusteella, että yleisesti kuluu viisi kuusi vuotta, kunnes valtaosa pakolaisista on työllistynyt, Liebig sanoo.

Aika riippuu tulomaan taloustilanteesta ja integraatiopolitiikasta. Norjan esimerkki on näyttänyt, että hyvä taloustilanne ja toimiva, aikaista työnsaantia painottava politiikka voivat lyhentää työllistymisaikaa huomattavasti, kolmeen neljään vuoteen.

Tähän liittyy toinen virhe, jota Liebig kehottaa välttämään: Tulijat eivät saisi juuttua liian pitkäksi aikaa kielikoulutukseen. Työllistyminen on hankalampaa, jos on viettänyt monta vuotta pelkkää kieltä opiskellen.

Asiantuntijat suosittelevatkin kielenopiskelun ja työnteon tai ammatillisen koulutuksen yhdistämistä ja ammatin ottamista huomioon kielen opetuksessa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kielen opiskelun ja työharjoittelun jaksotuksilla. Monessa työssä pärjää vähän vähemmälläkin kielitaidolla, ja toisaalta töissä pääsee käyttämään kieltä.

Bonin huomauttaa, että maahanmuuttajille on myös tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti tekemisiin omansa alansa ihmisten kanssa. Esimerkiksi insinöörien olisi hyvä päästä puhumaan paikallisista työmarkkinoista paikallisten insinöörien kanssa.

– Ihmiset löytävät työtä usein henkilökohtaisten verkostojensa kautta, Bonin muistuttaa."

---- lainaus päättyy

Suomessa Mannheimia suurempia kaupunkeja tai kaupunkimaisia keskittymiä on oikeastaan vain pääkaupunkiseutu tai löysemmin tulkittuna myös Tampereen seutu ja ehkä Turun ympäristö yhteensä. Yhteistä näille alueille on ollut väestönkasvu ja etenkin pääkaupunkiseudulla riittämätön edullisten vuokra-asuntojen tarjonta. Pääkaupunkiseudulle tyypillistä on ollut myös hallinnon työpaikat, mutta alueella on ollut vetovoimaa myös muulle työvoimalle. Kuitenkin automaatio on viemässä useita toimistotöitä, esimerkiksi puheentunnistus poistaa tekstinkäsittelijän työt ja varastoillakin ns. pimeä varasto eli varasto, jonne ei päästetä ihmisiä vihivaunujen sekaan, yleistyvät koko ajan. Tästä on esimerkkinä S-ryhmän logistiikkatoimintojen siirto Sipooseen. Matalan koulutustason työpaikkoja uhkaa yleisestikin automaatio. Sellaisiin töihin, joissa ei ole tarvetta kommunikoida tarvitaan kuitenkin ammatillinen koulutus. Esimerkiksi hitsaajan tulee ymmärtää mitä hän tekee sekä myös ammatillisesti minkä tasoista työsuoritusta kohde vaatii. Pistehitsataanko vai tehdäänkö ydinvoimalan saumaa.

Suomessa on juurikin tuo sama tilanne, mikä on Mannheimissa. Mihin voitaisiin työllistää muusta yhteiskunnasta eristynyt 10000-20000 ihmisen joukko lyhyessä ajassa? Miten integrointi voi onnistua maassa, jossa on kaksi kansalliskieltä, jotka eivät ole mitenkään maailmankieliä, eivät edes mitenkään laajalle levinneitä? Pelkästään jo yhden kansalliskielen opiskelu on tuskan takana ja virkamieheksi tarvitaan tässä maassa molempien hyvä hallitseminen. Peruskoulussa maahanmuuttajalapsella on niin pakollinen ruotsi kuin myös pakollinen suomi. Kysymys kuuluu: miten muu yhteiskunta voi tulla vastaan rikkomatta samalla perustuslain vaatimusta yhdenvertaisuudesta? Pelkästään maahanmuuttajien vapauttaminen kansalliskielten opiskelusta syrjii niitä, joilla on vaatimuksena opiskella kansalliskieliä. Tulisiko Suomessa ottaa käyttöön myös englanti virallisena kielenä? Englantia suomalaiset osaavat hyvin. Toinen vaihtoehto on antaa arabian kielelle erityinen asema perustuslaissa, joka mahdollistaa tulkkauspalvelut arabiaksi ja vyöryttää niiden kustannukset esim. kauppaliikkeiden maksettaviksi. Esim. ostoksille saisi kauppaliikkeen oman tulkin.

Pääkaupunkiseudulla tämä johtaa entistä vahvempaan segregaatioon asuinalueiden välillä. Syntyy tilanteita, joissa koko luokka on lähestulkoon muunkielinen. Herää kysymys tulisiko luopua suomenkielisyydestä tällaisen luokan osalta ja opettaa kaksikielisesti esim. arabia - ruotsi tai arabia - suomi, tai molemmat. 

Miten ratkaistaisiin ongelma, jossa syntyvät kahdet työmarkkinat? On erikseen suomen ja ruotsinkielisiä, jotka taitavat englantia sekä toistensa kieltä, mutta jotka eivät osaa arabiaa ja sitten on koulutukseltaan monipuolisesti taitavaa arabiankielistä työvoimaa, josta useat osaavat ainakin auttavasti englantia? Miten syntyy ammatillisia verkostosuhteita?

Miten syntyy luonnollisia yhteyksiä väestöryhmien välillä? Ajattelin ensin seurakuntaani. Siellä on arabiankielistä toimintaa ja kaikki tervetulleita esim. suomenkieliseen raamattupiiriin. Siellä myös käyn aivan luonnostaan. Ongelma vaan on, ettei se ole koraanikoulu enkä minä muslimi. Näin yhteys jää syntymättä mikäli ei poistuta omista piireistä. Mihin ihmiset poistuisivat vapaaehtoisesti?

Miten huolehdimme, että koulutetut ja osaavat maahanmuuttajat jäävät lopulta tänne Pohjolan Mannheimiin sekä työllistymään että työllistämään? Mikä estää heitä liikkumasta edelleen Keski-Euroopan kasvukeskuksiin, joissa heillä on suurempi yhteisö ja verkostot?

Viimeisenä kysymyksenä totean, mikä asiantuntija OECD on Suomen tilanteen suhteen? Joutuvatko he elämään ilmiön kanssa tai rahoittamaan sitä? Eivät joudu. Valitettavasti EK on samanlainen linnake. Sieltä osataan kyllä vaatia, mutta toteutus on kuin savolainen projekti: aloittamista vaille valmis.

Muutama sana savolaisista, joihin etnisesti luen itseni siitäkin huolimatta, että olen Helsingissä syntynyt. Savolaiset ovat suomalaisten yksi heimo, joka on assimiloitunut suomalaisiksi, mutta ei aivan täydellisesti. Savolaisia on muuttanut pääkaupunkiseudulle, savolaisten Kanadaan niin lukuisasti, että Helsinki on suurin savolaiskaupunki. Kuitenkaan asia ei ole näkynyt katukuvassa, savolaisilla ei ole ollut omia etnisiä ruokapaikkoja, en tunne yhtään helsinkiläistä savolaista leipomoa tai ravintolaa ja joudun syömään täällä huonompaa leipää keskimäärin kuin savokarjalaisella kulttuurialueella. Mikä on saanut aikaan kielen/murteenvaihdon? Mikä on aikaansaanut useita seka-avioliittoja muun väestön kanssa? Onko se ollut yhteinen evankelis-luterilainen kirkko vai onko se ollut yhteinen ruotsin opiskelu? Ovatko savolaiset taitavia verkostoitumaan? 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Esa Niemi

Suurin virhe on se jos Suomi tutkii Ruotsille kuuluvat turvapaikanhakijat Suomessa. Dublin-sopimuksen mukaan nämä turvapaikanhakijat kuuluvat Ruotsin käsiteltäväksi eikä meidän tule kuluttaa vähäisiä resurssejamme näihin.

Pakolaisia meille tulee vain lähinnä kiintiöpakolaisina.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Selvähän se on, että tp-saajat kotiutuvat vain laadukkaimpien julkisten palveluiden, kattavampien kaupallisten ja monipuolisempien kulttuuripalveluiden äärellä, missä tapahtumista ja viihdepuolesta ei pulaa synny. Ja onhan siellä jo ne maanmiehetkin jo valmiiksi joihin integroituminen on helpointa.

Sivullisen näkökulmasta mikään muu kuin paras ei ole tulijoille riittävän hyvää. Maksoi mitä maksoi. Siitä ei ole näyttöä, että kaupunkien menestyminen tarttuisi näihin ihmisiin ja integroisi heidät yhteiskuntaan. Tuo politiikka on integroitumisen kannalta täysin väärää politiikkaa. Miksi integroitua, kun kaupunkilomailu yhteiskunnan piikkiin on muutoinkin mahdolista.

Jos Suomi haluaa kotiutumista niin kaupungit tarjoavat aivan varmasti parhaat mahdolliset puitteet siihen. Minäkin maaseututaajamasta Helsinkiin muuttaneena onnistuin kotiutumaan 10 vuoden jälkeen. Vaikka 7000 maahanmuuttajan keskellä asuin, 20 vuoden aikana en muista havainneeni merkkejä maahanmuuttajien integroitumisesta lähiössäni. Olisi luullut tuossa ajassa kanssakäymisen kantaväestön kanssa näkyvän katukuvassa ja elämässä yleisemmin, mutta ei pienintäkään merkkiä siitä.

Helsingin kulttuurikuplasta on varmaankin vaikea ymmärtää, että esim. Tampereen naapurikunnissa maahanmuuttajien osuus on yhden prosentin tuntumassa. Blogistin argumentaatio ja OECD:n jakelemat neuvot ovat kovin huonosti istuvia Suomen olosuhteisiin, mutta tarjoaa kyllä mahtavan perustelut joiden varjolla voi läimiä vaikkapa täällä Pirkanmaalla keskuskaupungin naapurikunnat kuoleviksi seuduiksi jossa ei ole mitään ja jonne näitä tulijoita ei pidä asuttaa.

On järkevää asuttaa maahanmuuttajat oppimaan kieltä kuntiin, missä yhteiskunnalle syntyvät asumiskulut on vain kolmasosa pk-seudusta. On järkevää hillitä keskuskaupunkien hintakuplan pahentamista joka syntyy asuttamisesta eikä niinkään asuntojen rakentamattomuudesta. On järkevää välttää ghettoutumista kaupungeissa. On järkevää asuttaa maahanmuuttajia muuallekin, jotta ainoa rajapinta maahanmuuttajiin ei jäisi somen tiedotuksen varaan.

Muuttaminen eri alueiden välillä ja seutujen sisällä on arkipäivää tulevaisuudessa. Sellainen järkeily että mihin asutetaan/synnytään on paikka jossa tullaan opiskelemaan, tekemään työt ja lopulta kuolemaan, on todellisuudelle aivan vieras. Tulevaisuudessa muuttoliike on normaali tila eikä osoitus väärästä ja epäonnistuneesta politiikasta.

Fakta on, että vuonna 1993 Vuosaareen muuttaessani alue oli lähes pelkkää metsää, pieni alue 60-luvulla rakennettuja rivareita, sekä pieni lämpärealue omakotitaloja. Kaupallisen palvelut rajoittuivat kahteen 60-luvulla rakennettuun ostariin ja julkiset palvelut yhteen bussilinjaan joka kierteli metsän keskellä. Tuollaiselle seudulle EI PIDÄ ASUTTAA maahanmuttajia. Keskelle ei mitään!

Miksi Helsinki teki niin????????
================================

Sillä kysyn kun täällä omassa pitäjässäni on 50x enemmän ihan kaikkea, mutta ei yhtään maahanmuuttajaa. Jos näin on ettei tämä paikka ole ihmisarvoinen maahanmuuttajille, miksi helvetissä meille kantasuomalaisille ei tarjota turvapaikkaa ja asuntoa Helsingistä yhteiskunnan piikkiin, jos tilanne on TOIVOTON. Luultavasti en saa Hämäläiseltä vastausta.

Heli Hämäläinen

Hämäläinen ei osaa vastata. Vuosaaressa on nykyisin kauppakeskus. Ennen metron viemistä Vuosaareen Keski-Vuosaaressa oli kerrostaloja, Porslahdentiellä rivareita ja Rastilassa omakotitaloja sekä rivareita. Nykyisin hiekkakuoppa on rakennettu täyteen kerrostaloja ja jatkuu Aurinkolahteen eli Kallvikinniemen tyveen ja siitä Uutelaan.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Metsää se oli vuonna -93. Lähetänkö valokuvia. Tuli niitä otettua siellä silloin asuessani. Millainen meteli syntyikään jokaisesta neliömetristä merenrantametsää joka pistettiin matalaksi uusien asuntojen tieltä. Tiedän myös Vuosaaren nykytilan ja miten paikka kehittyi kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Minulla on muuten asunto siellä edelleen.

Keskuskaupunkien ympäryskunnat ei millään muotoa ole asumiskelvotonta seutua tp-saajien asuttamiseen, vaan kyse on noiden kuntien taloudellisista resursseista huolehtia pakolaisten aiheuttamista kuluista. Turvapaikan saaneiden asuttaminen ei ole halpaa hommaa, kun tiedetään ettei heistä koskaan synnyt verotuloja kunnille.

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #6

Kyllä se vanha osa Porslahdentien ja Kallvikintien välissä rakennettiin jo 1960 -luvulla. Tätini ja serkkuni ovat asuneet siellä eikä kysymys ole mistään harhasta.

Helsinki on rakentamassa uutta uljasta siltaa ja kaupunginosaa Kruununvuoreen ja entiseen Laajasalon öljysatamaan. Kalasatamaan nousee tornit ja rakennusmaata on Itäväylän päällä, Kivinokassa ja Vartiosaaressa. Vähän lisää kerrosneliötä ja kaavaan vuokra-asumista niin eiköhän ala rikas Helsinki olla taputeltu.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Vaihtaisin tuon EU-näkökulman esim. USA-näkökulmaksi. Siellä ei siirtolainen huonollakaan kielitaidolla voi olla valtion vieraana vailla työtä ja omaa vastuuta elannostaan 5 vuoden ajan asuipa hän missä tahansa.

Heli Hämäläinen

Tulee mieleen Ranskan muukalaislegioona, mutta se on kovaa ammattilaisen työtä.

Heli Hämäläinen

Vielä sananen kansanryhmistä. Vaikka kuulumme, tunnemme kuuluvamme tai meidät kytketään jopa tahtomattamme johonkin kansanryhmään, olemme loppupeleisä kaikki yksilöitä. Maahanmuuttajiin luettavat ihmiset ovat kaikki erilaisia, osa ei kotoudu millään ja syrjäytyy, osa taas kotoutuu hyvin, säilyttää identiteettinsä ja toisaalta kykenee sosiaalisesti älykkäänä elämään toisenlaisten ihmisten kanssa niin työelämässä kuin vapaa-ajallaan.

Kaikki me kuitenkin tarvitsemme toisiamme. Näin se vaan on.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Hyviä neuvoja suomalaisille pakolaisten asuttamisesta ja kotouttamisesta.

Mutta kuitenkin on muistettava tosiasiat. Suomea hallitsee nyt keskustapuolue, joka on erityisen aktiivinen maaseutukuntien etujen ajaja. Kepun kannalta Suomen tilanne on fantastinen. Nyt saadaan ylläpidettyä pieniä kuntia sijoittamalla niiden tyhjiin asuntoihin pakolaisia. Nämä kunnathan ovat olleet kepun varmoja ääninestäjäreservaatteja.

Kepu osaa pelata valtion tukijaisilla. Onhan se sitä tehnyt kymmeniä vuosia. Siis nyt tuetaan eli syydetään rahaa kepukuntiin ympäri maan. Tässähän on edessä tulevaisuus, jota kepu ei voi hävitä. Omat kunnat saavat valtion rahaa valtavasti pakolaisista. Kun maksuaika loppuu pakolaiset siirtyvät jonnekin Helsinkiin tai Tampereelle, joissa keputtomat maksavat kaikki menot. Ja kepukunnat ottavat uusia tukipakolaisia. Mikäli Sipilä matkii Kataista hän sanoo fantsua.

Heli Hämäläinen

En näkisi asiaa noin mustavalkoisena. Nimittäin maaseudulla on kylläkin jonkin verran maaltapaon seurauksena syntynyttä kiinteistömassaa, joka on kunnille pelkkä uponnut kustannus. Nykytekniikka ja kustannusrakenne ei mahdollista enää esimerkiksi alakoulun pitoa. Olen seurannut tiiviisti Keuruun tilannetta, kun siellä on kakkoskotimme. Keuruulla voidaan turvapaikanhakijoiden majoitukseen antaa tällainen tila:

http://www.suurkeuruu.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_...

http://www.suurkeuruu.fi/Uutiset/1195001442387/art...

Kansantalouden kannalta on hyödyllistä käyttää uponneita kustannuksia. Mutta samalla tavoin kuin Keuruu on kärsinyt muuttotappiosta, myös tulijoiden osalta tullaan näkemään maaltapako 2.0, koska mitään fundamentaalista työllistävää toimintaa tuonne Suomenselän juurelle ei ole kaavailtu. Päinvastoin, Juurikkaniemen sairaalaa ollaan tyhjentämässä ja siirtämässä toiminta 60 km itään, Jyväskylään. Taas syntyy uponnut kustannus.

http://www.suurkeuruu.fi/Uutiset/1195001199997/art...

Toki näistä turvapaikanhakijoista usea toteuttaa saman kuin puolisoni, nostaa kytkintä ja lähtee paremman toimeentulon perässä kasvukeskuksiin. Tai Ruotsiin, jonne puolison sukulaisia on mennyt. Keuruu taitaa olla 2/3 väestöltään noista päivistä. Työnantaja toisensa perään on ilmoittanut lopettavansa toiminnan Keuruulla. Näin ollen keuruulaisten diaspora lienee pysyvä ilmiö. Muutama pitää kotitaloaan pystyssä pajukoiden keskellä, vaikka se on joka vuosi kalliimpaa ja hankalaa hoitaa monen sadan kilometrin päästä.

Ehkä sinne joku jääkin. Todennäköisesti ei kuitenkaan työllisty sinne vaan käy hakemassa rahansa Kelasta, kuten moni muu Keuruulla. Iloitkaamme jokaisesta sinne työllistyvästä.

Heli Hämäläinen

Keuruusta sen verran, että Suomenselällä on nähtävissä heimojen erilaiset tavat saada toimeentulonsa. Kansatieteellisesti Keuruun keskusta on selvää hämäläistä niittyasutusta. Vesistöjen reunat tarjosivat hallattoman ympäristön viljellä ruista. Kun mennään 10 km pohjoiseen Suolahden mäkikylällä saavutaan Savoon. Viljelykset ovat mäkien päällä, mutta laaksoissa on vain suoniittyjä, joilta on kerätty heinää karjalle, rukiin vie niistä halla. Sitten kun mennään Ähtärin ylitse, saavutaan Töysään, nykyisin Alavudelle. Siellä on taas tyypillinen pohjalainen asutus, talot jokilaaksojen metsän reunassa ja jokilaakso viljelty ja siellä yksittäisiä latoja.

Keuruun Suojoella taas on uudisraivattua peltoa ja viivasuora tie sinne asutetuille karjalaisille. Liekö kohdannut sama maaltapako myös tuota uudisasutusta.

Toimituksen poiminnat