Heli Hämäläinen Ihmisen kokoisia ihmisoikeuksia

Kirkko on yhden asian liike vai onko?

Kirkko on lähtökohtaisesti vain yhden asian liike. Se tähtää jäsenkuntansa pelastumiseen. Pelastuminen, jota kutsutaan myös iankaikkiseksi elämäksi Kristuksessa, tuli mahdolliseksi Jeesus Nasaretilaisen omistauduttua täysillä tehtäväänsä eli kuolemaan ristillä puolestamme, jotta meillä olisi elämä.

Asia on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Myös kirkon tehtävä siinä. Tämä yksinkertaisuus on saanut monet vuosituhantisen kirkon piirissä miettimään, voisiko olla myös muita tehtäviä. Jeesus opetti jakamaan omaisuus köyhille ja seuraamaan häntä. Kirkko katsoi tehtäväkseen hankkia omaisuutta ja auttaa köyhiä. Tämä tehtävä on toiminut jotenkin. Samoin Kirkko katsoi voivansa hoitaa kuolleet kirkkomaahan. Tämä tehtävä kirkolle tuli jossain vaiheessa.

Kirkolla on ollut tehtävä myös seksin määrittelyssä. Katoliset papit hakevat työrauhaa selibaatista. Tulokset eivät ole olleet aina erinomaisia. Etenkin miehen ja naisen välistä liittoa on korostettu, vaikka Jeesus ei itse asettanutkaan avioliittoa, ja siten luterilaiset eivät pidä sitä sakramenttina kuten eivät selibaattiakaan saati pappeutta. Jeesus opetti miehen ja naisen yhtymisessä yhdeksi lihaksi tuon institution jakamattomuutta, ettei ulkopuolisilla ole oikeutta mennä väliin, ei sosioekonomisilla syillä eikä puhtaasta vittuilunhalusta, kieltämään perhe-elämää esim. orjan ollessa omistajansa omaisuutta. Aivan vastaavilla perusteilla kuin mainitaan mies ja nainen, tulisi mainita yhteinen liha eli perhe. Esimerkiksi lastensuojelun pakkoadoptiot olisivat puuttumista perhe-elämän suojaan, yhteiseen lihaan.

Homot nostetaan kepin nokkaan leimaten homoseksi synniksi. Jeesuksen listassa mainitaan avioon kelpaamattomat. Kysymyksessä ei ole aviokelpoiset vaan ihmiset, jotka jostain syystä eivät vain ole päässeet osalliseksi perhe-elämästä. Avioon kelpaamattomuuden Jeesus mainitsi siksi, että hän korosti avioliiton sitovuutta. Ihmisen ei ole pakko avioitua, mutta niin tehdessään on avioliiton alainen. Siis häntä koskee perhe-elämän oikeudet ja velvollisuudet. Kirkko nostaa seksin aika suureen rooliin mikäli se haluaa tuomita ihmisten seksuaalisuutta ja seksiä. Jeesus ei erityisemmin maininnut seksiä opetuksissaan. Siksi asia pitäisikin pikaisesti siirtää hautausmaaosastoon eli kirkon tehtävien marginaaliin.

Onko seksi nykyajan kultainen vasikka? Raha ja valta ovat sitä. Seksuaalisuuden määritteleminen on valtaa. Kaikki puhuvat seksistä, heteroseksistä, homoseksistä, maksullisesta seksistä.  

Jeesus ei puhunut seksistä vaan rakkaudesta. Jumala on rakkaus. Seksi on epäjumala.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Veijalainen Anneli

Ihmisen seksuaalisuuden ja uskonnon yhteenlinkittäminen ulkopuolisten toimesta on outoa. Jokaisella meistä tulisi olla oikeus omaan uskonnolliseen vakaumukseemme. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valintakysymys (lukuiset neurologiset- yms. tutkimukset ovat sen osoittaneet). Kahden tasavertaisen aikuisen seksuaalisen suhteen tulisi olla täysin henkilökohtainen asia.

Aikoinaan kirkko lausunnoissaan vastusti homosuhteiden poistamista rikoslaista (1971),samoin homouden poistamista sairausluokituksesta 1981 ja edelleen rekisteröityjä parisuhteita 1999. Ehkä jonain päivänä kirkko näkee ihmisen myös seksuaalisen ominaisuutensa takana.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olisi hyvä, jos valtionkirkkokin kiteyttäisi päätehtävänsä. Samalla sen paimenille olisi tarjolla erinomainen toimenkuva eli se, miten 'hyvä paimen' toimii:
http://sley.fi/node/1891

P.S. Lisäisin tähän vielä Jeesuksen vertauksen lapsen kaltaisesta uskosta ja lapsen suojaamisen tärkeydestä (Matt.18):
"Kuka on suurin?
1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen 3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. 4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. 5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. 6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."

Heli Hämäläinen

Jeesus hoiti tehtäväänsä äärimmäisen sitoutuneena pelastukseen, joka vaati hänen henkensä. Se ei ole armon säännöstelyä vaan armoon kastamista.

Siinä mallia kirkolle. Mennään rohkeasti yhteiskunnassa ja kaadetaan armoa. Ei hissunkissun. Usein se edellyttää kirkolta nöyrtymistä lapsen kaltaiseksi. Jätetään asioita myös Pyhän Hengen tehtäväksi.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olisin - ihme kyllä - suonut, että valtionkirkko olisi armahtanut muodollisista oppiriidoista huolimatta esim. Luther-säätiön pappeja ja naispappeuden vastustajiakin, vaikka toki puollan naisten pappeutta.

Sehän on vanha juttu esim. Pelastusarmeijassa, jossa kv. johtajana oli henkilö, joka esittäytyi: "My name is Bond - General Linda Bond!" :D

Ajatus armon kaatamisesta on hyvä kielikuva ja toisi "paimenen ja lampaat yhteen".

Käyttäjän artolehkamo kuva
Arto Lehkamo

Ihminen pelastuu kun antaa elämänsä Jeesukselle ja HYLKÄÄ SYNNIN eli tekee parannuksen.
Se tie on ahdas joka vie Taivasten Valtakuntaan ja se tie on lavea, joka vie kadotukseen. Eivät kaikki jotka sanovat Herra , Herra pääse Taivasten Valtakuntaan.

Heli Hämäläinen

Ainoa tie Taivasten valtakuntaan on Poika, Jeesus Kristus itse. Jeesuksen Kristuksen vastaanottaminen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi edellyttää syntien tunnustamista, koska armo toimii vain mikäli hyväksyy tuomion ja sen ettei oma vanhurskaus ikinä riitä täydellisyydeksi asti. Täydellisyys edellyttää lahjoitettua vanhurskautta.

Synnintunto tulee Jumalan läsnäolosta, ei viitan tupsuista tai mintuista. Minunkin pääsyni on kiinni Herrasta. Minulla ei ole siihen sananvaltaa. Tunnustan syntini ja anon armoa. Pidän tuomiota oikeana. Minulla ei ole muuta pakopaikkaa kuin Jumalan armo.

Käyttäjän artolehkamo kuva
Arto Lehkamo

Heli, aika pitkälti samoilla linjoilla. Minukin ainoa toivoni on armo. Jeesus armahtaa syntisen kun tämä katuu syntejään ja tekee parannuksen. Parannuksenteko on jatkuva prosessi. Sitä kutsutaan kilvoitteluksi. Mutta jos ihminen tieten tahtoen elää synnissä tietäen mikä on oikein ja mikä väärin Raamatun mukaan on armo silloin hyödytön.

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #16

Armo ei ole hyödytön. Armo on kallis. Kiitos sinulle, että muistutat synneistäni. Tunnustan ne välittömästi.

Jonas Hellgren

Kirkon pääasiallinen tehtävä on kirkon perustamisesta lähtien ollut kirkon henkiläkunnan, lähinnä pappien, piispojen, kardinaalien ja paavien hyvinvoinnin takaaminen ja varmistaminen. Muuten koko kirkkoa ei tarvittaisi, eikä sellaista organisaatiota olisi pystytetty. Uskonto ei organisoitua kirkkoa kaipaa. Elättipapisto sen sijaan ei tule toimeen ilman kirkkoa.

Toimituksen poiminnat