Kun kirkko joutui tulemaan avomaalle

Vähän on ollut kiireistä töissä enkä ole pystynyt kirjoittelemaan niin paljon kuin haluaisin ja olen ottanut illat levon kannalta. Olen kuitenkin suunnitellut kirjoittavani nyt pääsiäisen alla Jeesuksesta ja hänen tiestään hiljaisella viikolla, ja joka tie lopulta nousi pystyyn ristille Golgatalla, ja haudan kautta tie vie taivaaseen. Jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen ja pyytää armahdusta synneistään, Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Ensin suunnittelin blogikirjoitusta tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta. Nimittäin 2.4. oli Kotimaa -lehdessä uutinen kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalon vierailusta lakivaliokunnassa tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteen johdosta.

Mikä oli viestinne valiokunnalle?

– Valiokunnan kuulemisessa edustan kirkkoa, eikä minulla ole silloin omaa henkilökohtaista viestiä. Toin esille kirkon kannan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä käy ilmi kirkkokäsikirjasta sekä kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotoista. Kirkko lähtee siitä, että jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo riippumatta hänen suuntautumisestaan tai ominaisuuksistaan. Kirkko kunnioittaa yksilöiden elämänvalintoja, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni avioliittokäsityksestään.

– Lisäksi toin esille kirkkohallituksen ilmaiseman kannan, että kirkko kannattaa avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Yhdenvertaisuuden toteuttaminen rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutusten osalta ei edellytä avioliittolain muuttamista.

– Toisena asiana toin esille, että mikäli kansalaisaloite etenee laiksi, olisi tärkeää, että avioliittolain 16 § pykälää ei muutettaisi. Tämä pykälä jättää kirkoille oikeuden määrätä kirkollisen avioliittoon vihkimisen tarkemmista muodoista ja ehdoista.

Puhuttiinko vihkioikeudesta/siitä mahdollisesti luopumisesta?

– Valiokunnan keskustelut eivät ole julkisia, mutta omassa puheenvuorossani totesin, että kirkolla on teoreettisesti kolme vaihtoehtoa, jos avioliittolakia muutetaan esitetyllä tavalla. Kirkko voi jatkaa nykysäännöksillä ja vihkiä vain miesten ja naisten muodostamia pareja. Toiseksi kirkko voi muuttaa avioliittokäsitystään ja ryhtyä vihkimään kaikkia pareja. Tämä edellyttäisi ¾ enemmistöpäätöstä kirkolliskokouksessa. Kolmanneksi kirkko voisi luopua vihkioikeudesta ja siunata ne avioliitot niillä ehdoilla ja rajauksilla, jotka se kirkolliskokouksessa päättäisi.”

Protestantille uskonpuhdistus ei ole vain historiallinen tapahtuma vaan jatkuva prosessi, jossa pidättäydytään Raamatussa sekä tulkitaan Raamatun lakia rakkauden kaksoiskäskyn läpi. Varhainen uskonpuhdistaja Jan Hus esitti voimakasta kritiikkiä kirkon virkahierarkiaa kohtaan. Paavi ei tästä ajattelusta pitänyt, ja paavinistuimen vuosisataisen perinnetiedon ja lain tulkinnan monopolin haltijana kirkolliskokous tuomitsi Jan Husin ajatuksistaan, jotka olivat tuolloin liian radikaaleja, ja Jan Hus poltettiin roviolla Konstanzin kirkolliskokouksessa 6.7.1415.

Uskonpuhdistus kävi valistuksen edellä. Valistusaate on ollut kirkolle John Wycliffeä, Jan Husia ja Martin Lutheriakin kovempi pala. John Locke oli varhaisia valistuksen ajan filosofeja, joka kumosi silloisen opin luomakunnan perimysjärjestyksestä sosialisoimalla luomakunnan koko ihmiskunnan yhteisesti perimäksi. Kaikki ovat yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia Jumalan edessä. Ihmisillä on luovuttamattomia luonnollisia oikeuksia, joita kukaan vallanpitäjä tai uskontokunta ei voi riistää.

Nyt eletään samanlaista murrosta. Kansa ei suostu enää kirkkoon, joka kähmii lakivaliokunnissa suljettujen ovien takana vaan jättää sellaisen kirkon. Kirkon pitää tulla avomaalle, kansan pariin, ja sen pitää kyetä perustelemaan miksei Jumalan sana ja sakramentit voi kuulua kaikille, kuten ehtoollisesta taisteltiin Jan Husin kuoleman jälkeen: viini ja leipä, kaikille jaettuina, ei vain papeille. Ja miksi kirkko pyrkii vaikuttamaan lainsäätäjiin suljettujen ovien takana, etteivät ihmiset olisi tasa-arvoisia maallisen lain edessä?

Usein kuulee sanan ”laittomuus” kun puolustaa homoseksuaalien oikeutta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti lain edessä. Konservatiivikristityt unohtavat että myös Jeesusta epäiltiin laittomuudesta ja Jumalan lain pilkkaamisesta. Paavit ovat vuosisatoja sitten tehneet päätöksiä ja nämä päätökset on voimaansaatettu Jumalan sanan vertaisina ja vedottu Paavalin traditioon. Paavali palautti lakiuskonnon, jonka kriitikko Jeesus oli. Huonosti kävi myös Jeesuksen, meidän onneksemme.

Jeesus asetti lain tulkinnalle rajat: lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus. Jeesus toi moraalin ihmisen iholle ja se jos mikä on vallankumouksellista. Jeesus opetti myös rukoilemaan suoraan, sosialisoi Jumalan. Ei tarvittu enää pönöttäviä farisealaisia välittäjiksi. Jeesus toi temppelin jokaisen ihmisen sisälle ja ennusti ettei Jerusalemin temppelistä jää kiveä kiven päälle. Myöhemmin hän ennusti kuolemansa ja että Pyhä Henki tulee puolustajaksi, vähän kuin liha Sanan luiden ympärille ja saattaa Sanan eläväksi ihmisen sisällä, temppelissä ihmisen sisällä.

Kirkko on halunnut historiassaan säädellä mm. avioliittoja ja perhe-elämää ja maallinen oikeus sekä kirkollinen oikeus olivat samoja kunnes tuli valistuksen aika. Valistus on vaatinut kirkkoa perustelemaan, mutta kirkko on vetäytynyt kammioihinsa. Sieltä käsin se on yrittänyt perustella syrjintää sekä epätasa-arvoa, rakkaudettomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, uskottomuutta ja armottomuutta. Ja kirkko hiipii lukittujen ovien taakse perustelemaan miksei kaikkiin ihmisiin voi suhtautua lähimmäisinä ja katsoa myös homoseksuaalit tasavertaisiksi luomakunnan perillisiksi ja oikeutetuiksi Jumalan Sanaan ja pyhiin sakramentteihin. Unohtamatta oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja uskollisuutta niin taivaallisissa kuin maallisissa asioissa.

Jännää tässä valossa on kirkon hiljaisuus näissä lastensuojeluasioissa. Onko nyt niin, ettei lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus, uskollisuus ja laupeus kosketa millään tavalla näitä perheitä? Kirkko on ollut kumman hiljaa lastensuojeluasioissa. Liikkuukohan siellä raha? Onko liian monella poliitikolla ja fariseuksella itsellään jotain tekemistä bisnesten kanssa?

Kuitenkin puhutaan perhearvoista hurskaasti ja kirkkokansa uitetaan erilaisissa kirkon työmuodoissa organisaation siilorakenteen mukaisesti. Ei nähdä hajottamisuhan alla elävää perhettä vaan lapsityötä, varhaisnuorisotyötä, nuorisotyötä, vanhustyötä jne. Perheen jäsenet ovat kirkon mielestä kukin osa ikäkautensa ryhmää. Edes kirkon työmuodot eivät tue perhettä. Seurakunnilta ovat perheet hukassa.

Kirkko pitää sosialisoida uudelleen. Jeesuksen radikaali rakkauden kaksoiskäsky on voimassa. Samoin lähetyskäsky. Sana ja sakramentit kuuluvat kaikille. Perheitä pitää auttaa. Ihmisten sitoutumista ja toistensa rakastamista tulee tukea.  Hajottamista etenkin perheen ulkopuolelta tulee vastustaa. Lopettakaa syrjintä ihmisten sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella, koska se ei vain sovi kristinuskoon. Ja jättäkää tuomitseminen yksin Jumalalle.

helihamalainen
Sitoutumaton Helsinki

Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona (Saarnaaja 9:4)

En ole ehdolla yhtään mihinkään. Yritän hoitaa lähinnä vain omat asiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu