*

Heli Hämäläinen Ihmisen kokoisia ihmisoikeuksia

Poliisin oikeudesta murtaa kotirauha viranomaishallinnollisessa tilanteessa

Euroopan ihmisoikeussopimus on Suomessa sovellettavaa oikeutta. Valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä. Myös näitä sopimuksia soveltavien kansainvälisten instanssien käytännöllä on merkitystä oikeuslähteenä.  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee Euroopan ihmisoikeussopimusta yksinoikeudella.

Suomessa kotirauha on koettu perinteisesti rikkomattomaksi. Kuitenkin poliisilla on poliisilain nojalla oikeus toimia myös kotirauhan piirissä olevassa tilassa, mutta poliisi tarvitsee tähän poliisilain mukaiset valtuudet. Tätä edellyttää myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla, jossa edellytetään lain sallimaa tilannetta.

Kyseinen artikla kuuluu:

"8 ARTIKLA

Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta

1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi."

Eli poliisi tunkeutuessaan kotirauhan piiriin kuuluvaan tilaan toimii tilanteessa, jossa laki sallii tämän toiminnan. Tätä korostetaan myös Suomen perustuslaissa, 2 pykälän 3 momentti kuuluu:

"Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

Edelleenkin poliisin voimankäyttö on perusteltua tietyissä lain asettamissa rajoissa, joita rajoja poliisi toiminnassaan tarkoin noudattaa. Tämä kirjoitus ei ole viranomaisvastainen vaan tässä kirjoituksessa pyritään saamaan selville viranomaistoiminnan suhde perusoikeuksiin.

Lastensuojelu on viranomaishallinnollista toimintaa. Lastensuojelulaki määrittää sosiaaliviranomaisen lastensuojelutehtävän sekä määrittää siihen liittyvän toimivallan. Lastensuojelu ei ole rikostutkintaa. Lastensuojelulain mukaan seksuaalirikosepäilyt (RL 20 luku) ja henkeä ja turvallisuutta koskevat rikosepäilyt (RL 21 luku) ovat aina poliisiasioita. Poliisi käynnistää näistä rikostutkinnan, jossa rikostutkinnassa poliisi voi soveltaa pakkokeinolain mukaista kotietsintää mikäli tutkittavasta rikosnimikkeestä saatava ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Näissä tilanteissa poliisilla on pääsy kotirauhan suojaamaan tilaan ja poliisi toimii rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi sekä lapsen oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Huostaanottoprosessi ei ole rikostutkintaa vaan viranomaishallinnollinen prosessi. Näin ollen siihen eivät sovellu esitutkintaa koskevat määräykset kuten ei myöskään pakkokeinolaki. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukainen puolueeton oikeudenkäynti koskee vain rikostutkintaa ja rikoksesta syytetyn oikeutta. Etsintäkuulutuksen voi tehdä vain rikoksesta epäillystä henkilöstä.

Oulun kaksospoikien tapauksessa pojat olivat karanneet kotiinsa sijoituspaikastaan. Lastensuojeluviranomaisilla ei ole ollut kiinniotto-oikeutta, jolloin poliisilta on pyydetty poliisilain 5. luvun 40 §:n mukaista virka-apua lasten kiinniottamiseksi. Lapset ovat karanneet tilaan, jota koskee kotirauha.

Millä perusteella poliisi voi tunkeutua kotirauhan piirissä olevaan tilaan tässä nimenomaisessa tilanteessa? Mikä lainkohta soveltuu valtuuttamaan poliisin tähän nimenomaiseen toimeksiantoon?

Lastensuojeluviranomainen voi vedota lastensuojelulain 45 §:n mukaiseen toimivaltaansa, joka kuuluu:

"45 §
 
Huostaanotetun lapsen huolto


Kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta.
 

Edellä 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija tai saman pykälän 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä taikka laitoksen johtaja päättää huostaanotetun lapsen ja tämän vanhempien sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välisestä yhteydenpidon rajoittamisesta siten kuin 62 ja 63 §:ssä säädetään. (12.2.2010/88)

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa on pyrittävä yhteistoimintaan lapsen, vanhemman ja huoltajan kanssa ja ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

Yhteydenpidon rajoittamista koskevat säädökset:

"62 § Yhteydenpidon rajoittaminen

Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos:

1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai

2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai

3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka

4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin saadaan:

1) rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään;

2) rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muita yhteydenpitolaitteita tai -välineitä käyttäen;

3) lukea ja pidättää lapsen lähettämä tai hänelle osoitettu yksittäinen kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti tai tarkastaa ja pidättää muu lähetys; sekä

4) ottaa rajoituksen ajaksi sijaishuoltopaikan haltuun lapsen hallussa olevat yhteydenpitoon käytettävät laitteet ja välineet tai rajoittaa niiden käyttöä.

Edellä 1 momentissa mainituin edellytyksin voidaan lapsen olinpaikka jättää ilmaisematta vanhemmille tai huoltajille. (12.2.2010/88)

Edellä 1–3 momentissa tarkoitettua yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Pidätetyt kirjeet tai muut luottamukselliset viestit on säilytettävä erillään muista lasta koskevista asiakirjoista siten, että ne ovat vain 63 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tahojen luettavissa.

63 §Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös

Edellä 62 §:n 1–3 momentissa tarkoitetusta yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä päätös, jonka tulee olla määräaikainen, enintään yksi vuosi kerrallaan. Päätöksessä on mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan.

Yhteydenpidon rajoittamisesta tekee päätöksen 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian tai lapsen kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa kiireellisissä tilanteissa 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä. Lyhytaikaisesta, enintään 30 vuorokautta kestävästä, 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta rajoittamisesta voi kuitenkin päättää myös lastensuojelulaitoksen johtaja. Jos rajoittamista on tarpeen jatkaa tai se on alun perin tarpeen määrätä 30 vuorokautta pidemmäksi, päättää asiasta 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Yhteydenpidon rajoitus on lopetettava heti, kun se ei enää ole 62 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellinen. (12.2.2010/88)"

Tämä on siis se lainkohta, jonka perusteella lapset haetaan väkisin kotoaan. Säädös ei kuitenkaan suoraan anna poliisille oikeutta toimia kotirauhan suojaamassa tilassa, vaikka lastensuojeluviranomainen onkin huolellisesti tehnyt yhteydenpitoa koskevan määräaikaisen rajoittamispäätöksen ja poliisi on todennut tilanteen lainmukaisuuden.

Yhteydenpidon rajoittamisen tilanteessa on oltava suhteessa laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseen: "Edellä 1–3 momentissa tarkoitettua yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä." Se ei siten ole yleinen oikeus eristää lasta perheestään mielin määrin eikä perusta viranomaiselle oikeutta mielivaltaan. Päinvastoin, lastensuojelulain henki on tukea vanhemmuutta ja huostaanotto on poikkeuksellinen turvaamistoimi. On merkillepantavaa, että Euroopan kidutuksenvastainen komitea tarkastaa mm. mielisairaaloihin eristettyjen ihmisten rajoitusten asianmukaisuutta, mutta eivät tarkasta lastensuojelulaitoksia, koska kysymyksessä on alaikäisen toiminnan rajoittaminen eikä vapautensa menettänyt aikuinen.

Mutta mikä lainkohta oikeuttaa poliisin hakemaan lapset kotoaan laitokseen?

Poliisilain 2 luvun 15 pykälää on tarjoiltu, mutta sen soveltaminen edellyttäisi todennäköistä hengen tai terveyden vaaraa. 

"15 §

Vaarassa olevan ja kadonneen henkilön etsintä

Poliisimiehellä on oikeus henkilön auttamiseksi, kadonneen löytämiseksi tai kuoleman selvittämiseksi päästä asuntoon tai muuhun paikkaan ja suorittaa siellä tarvittava etsintä, jos on syytä epäillä henkilön olevan hengen tai terveyden vaarassa tai joutuneen rikoksen tai onnettomuuden uhriksi taikka hänen voidaan muutoin olettaa olevan välittömän avun tarpeessa tai kuolleena."

Tässä sen erityisperustelut hallituksen esityksessä HE 57/1994 vp

 

"15 §. Vaarassa olevan ja kadonneen henkilön etsintä


Voimassa olevassa poliisilaissa ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi hankkimaan pääsyn asuntoon tai muuhun paikkaan vaarassa olevan tai kadonneen henkilön etsimiseksi ja auttamiseksi. Toimenpiteitä on suoritettu tavanomaisoikeudellisen käytännön, hätävarjelun tai pakkotilan perusteella.


Myöskään kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa ei ole tarvittavia toimivaltasäännöksiä. Pakkokeinolain säännöksiä voidaan soveltaa vain, mikäli kuoleman epäillään aiheutuneen rikoksesta. Kuolemantapauksessa ei myöskään voida vedota hätävarjelusäännöksiin, joten toimenpiteitä on suoritettu myös puhtaasti tavanomaisoikeudellisin perustein.


Ehdotuksen mukaan poliisimiehellä olisi oikeus päästä etsittävän tai muun henkilön kotirauhan piiriin tai muuhun paikkaan, jos on syytä epäillä henkilön joutuneen hengen tai terveyden vaaraan, rikoksen tai onnettomuuden uhriksi, tai hänen voidaan muutoin olettaa olevan välittömän avun tarpeessa tai kuolleena. Muulla paikalla tarkoitettaisiin esimerkiksi henkilön käyttämää kulkuneuvoa tai sellaista huonetta, joka ei kuulu kotirauhan suojaamaan alueeseen.

 
Nämä toimintatilanteet ovat poliisikäytännössä varsin tavallisia. Erityisesti toimenpiteitä on jouduttu harkitsemaan tilanteissa, joissa iäkkään henkilön epäillään saaneen sairaskohtauksen, jonka johdosta hän ei ole voinut hankkia itselleen apua, tai tapauksissa, joissa lapsen huoltajat ovat syystä tai toisesta jättäneet lapsensa avuttomaan tilaan.


Avuntarpeen harkitsemiseksi tarvittavat tiedot voivat usein olla saatavissa ainoastaan menemällä paikkaan, jossa avun tarpeessa olevan henkilön voidaan olettaa olevan. Toimivaltuussäännös on tarpeellinen erityisesti tapauksessa, jossa suojattava henkilö ei pysty antamaan suostumustaan toimenpiteeseen tai hälyttämään apua taikka täyttä varmuutta vaaran vakavuudesta ei voitaisi asiaa selvittämättä saada.


Toimenpiteiden vaikutus kotirauhaan vaihtelee. Ääriesimerkkeinä voidaan mainita maastoetsintä, joka ulottuu osittain pihapiiriin, ja pääsyn hankkiminen yksityisasuntoon voimakeinoja käyttämällä. Voimakeinojen käytön edellytyksistä säädettäisiin lakiehdotuksen 27 §:ssä ja poliisin toiminnan yleisiä periaatteita koskevissa säännöksissä. Eräitä säännöksiä tässä tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamisesta annettaisiin myös ehdotetussa 17 §:ssä.
 

Ehdotetun poliisilain 44 §:n mukaan siinä mainittu henkilö olisi velvollinen avustamaan poliisia ihmishengen pelastamiseksi ja loukkaantuneen auttamiseksi. Tuossa pykälässä tarkoitetun avustamisvelvollisuuden piiriin kuuluu myös 15 §:n mukaisten tehtävien toteuttaminen. Täten esimerkiksi asunto-osakeyhtiön edustaja ja vuokranantaja olisivat velvollisia avustamaan poliisimiestä tämän pykälän mukaisessa etsintä- ja avustamistehtävässä.


Koska avustaminen tapahtuisi normaalisti hätätilanteissa, joissa avustaminen ei siedä viivytystä, poliisimies voisi tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa hankkia pääsyn asuntoon ilman eri määräystä suoraan hälytysilmoituksen tai avunpyynnön perusteella. Määräyksen avustamisesta voisi sivulliselle antaa päällystöön kuuluva poliisimies, mutta edellä mainittu avun antaminen autettavan asuntoon pääsemiseksi voisi tapahtua myös toimenpidettä suorittavan poliisimiehen pyynnöstä."

 

Mielestäni tämäkään valtuutus ei anna oikeutta tunkeutua kotiin hakemaan lasta sijoituspaikkaan. Oulun tapauksessa ei ollut välitöntä vaaraa. Euroopan ihmisoikeussopimus ei anna mahdollisuutta tunkeutua kotirauhan piiriin ilman lakiin perustuvaa valtuutusta, eikä varsinkaan toimimaan siellä, etenkin kun tilanne selviää, ettei lapsella ole siellä mitään hätää. Euroopan ihmisoikeussopimus tulkitsee yksityisyyteen ja perhe-elämän suojaan kajoamista aina suppeasti. Kyseisen valtuutuksen tulee olla tarkkarajaisen ja juuri asianomaiseen tapaukseen soveltuvan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Heli Hämäläinen

Esim. verotusmenettely on viranomaishallinnollinen prosessi. Voisiko siinäkin poliisi toimia kotirauhan piirissä ja takavarikoida esim. tietokoneen ilman rikosepäilyä vain siksi että poliisilla on poliisin oikeudet?

Käyttäjän SirkkaSiruHursti kuva
Sirkka Siru Hursti

Oikein hyvä että näitä lastenasioita,kaikilta kanteilta aletaan tuomaan julkisuuteen.Lastenoikeuksia ei oteta huomioon,vaikkapa lastensuojelu-,erotilanteissa tapaamisoikeus toiseen vanhempaan,myös tapaaja vanhemman lähiomaiset estetään kuulumasta lapsen lähipiiriin.Lasten-ja nuorten kanssa työskennelleenä jo vuosikymmeniä sitten,heillä oli useilla huoli, oman perheen ja läheisten rakkaudesta heihin.Keskustelut auttoivat heitä ymmärtämään,miten useat jäyhät vanhemmat osoittavat rakkauttaan. Oli myös "perunakuopassa" suuren osan varhaislapsuutensa viettänyt nuori,ei yhtään luotettavaa aikuiskontaktia lapsuudessaan. Toivon että lainlaatijoiden ymmärrys aukeaa näihin monimuotoisiin, lapsia koskeviin asioihin. Toimittaisiin lasta ja lakia kunnioittaen,eikä lastensuojelun asiakkaita kohdeltaisi eriarvoisesti,eri paikkakunnilla. Kiitos Heli Hämäläinen laajasta kirjoituksestasi.

Toimituksen poiminnat