Heli Hämäläinen Ihmisen kokoisia ihmisoikeuksia

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulevaisuudesta Suomessa

  • Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulevaisuudesta Suomessa

Ulkoministeriö on esittänyt avoimen kutsun toimittaa tietoa, näkemyksiä ja ehdotuksia koskien Euroopan ihmisoikeussopimusta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ja sen uudistamista pidemmällä aikavälillä.

http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=295507&contentlan=1&culture=fi-FI

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan Neuvoston alainen tuomioistuin, jolla on yksinoikeus tulkita Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tuomioistuimen jutturuuhka on johtunut siitä, että sopimuksen ratifioineiden sopimusvaltioiden yksityiset kansalaiset ovat hakeneet oikeutta Ihmisoikeustuomioistuimesta sen jälkeen kun kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Näin olen myös itse tehnyt.

Suomi on melko lyhyen aikansa kuluessa poiminut huomattavan määrän langettavia päätöksiä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta. Suomi liittyi sopimukseen Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1990. Suomi on ottanut sopimukseen erikoisen kannan. Ihmisoikeussopimuksen määritelmää oikeuksista ja velvollisuuksista päätettäessä on tulkittu siten, ettei siihen kuulu esimerkiksi kaikki virkamiesoikeudelliset asiat tai veroasiat.

Tämä suppea ihmisoikeussopimuksen tulkinta on ristiriidassa oikeusjärjestyksemme kanssa, jonka mukaan eurooppaoikeudelle tulee antaa lakeja sovellettaessa etusija. Euroopan ihmisoikeussopimus on yksi niistä asiakirjoista, jotka EU:n jäsenvaltion on hyväksyttävä ja toimeenpantava osana Euroopan Unionin jäsenyyttä. Euroopan Ihmisoikeussopimus määrittää kuinka perustuslain mukaisia perusoikeuksia tulee soveltaa. Suppean tulkinnan johdosta ihmisoikeussopimusta ei sovelleta hallinnollisissa prosessiasioissa, vaan hallintoviranomaiset ja hallinto-oikeudet soveltavat hallintolakia, hallintolainkäyttölakia sekä omia viranomaisaseman luovia erityislakejaan. Sen sijaan esimerkiksi rikostutkinnassa pyritään ottamaan huomioon ihmisoikeussopimuksen määräykset.

Esimerkiksi lastensuojeluprosessi on määritetty lastensuojelulaissa ja lastensuojeluviranomaisten toimivaltuudet tulevat tuon lain säädösten kautta. Lastensuojeluviranomaiset pyytävät poliisilta virka-apua, jolla ei ole oikeutta pakkokeinojen käyttämiseen kuin ainoastaan rikostutkinnassa, poliisilla ei voi olla parempia oikeuksia kansalaiseen nähden kuin mitä lastensuojelulaki määrää. Tämä siksi, että kysymyksessä on hallinnollinen prosessi eikä rikosoikeudellinen prosessi. Lastensuojelutapaukset ovatkin suuri joukko Suomen ihmisoikeustapauksia. 

Kun hallinnollisissa tapauksissa valitetaan hallinto-oikeuteen, hallinto-oikeus tutkii normipremissin eli että tapauksen tutkinut viranomainen on osannut perustella päätöksensä oikeilla lainkohdilla. Hallinto-oikeus ei peilaa jutun faktoja perustuslain perusoikeuksiin eikä ihmisoikeussopimukseen, koska sovellettava laki on ollut tai se olisi voinut olla eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnolla perustuslain mukaisuudesta. Siten normipremissi on perustuslain mukainen jo lähtökohtaisesti. Ja koska laki on niin silloin myös sen soveltaneen viranomaisen on tullut soveltaa perustuslakia eikä jutun faktoja tutkita enää korkeammissa oikeusasteissa. Kunnes kansallinen käsittely on ohi ja oikeus valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen alkaa.

Oman sukupuolen juridisen tunnustamisen hallinto-oikeuskäsittelyni toi esille, etteivät hallinto-oikeudet juurikaan perustelleet päätöstä muuten kuin translain pykälillä. Kuitenkaan translaki ei koskaan käynyt perustuslakivaliokunnassa kuultavana, vaikka se luo kansalaiselle oikeuksia ja velvollisuuksia. Hallinto-oikeudet eivät antaneet juurikaan painoa esittämilleni asia-argumenteille.

Marraskuussa 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi oudon ratkaisunsa, jossa se perusteli Suomen oikeuden laajaan harkintamarginaaliin tapauksessani. Perusteena se käytti sopimuksen 12 artiklaa, joka yhtä aikaa oli voimassa eikä ollut voimassa. Siis katsottiin että lain pitää antaa suojaa miehen ja naisen väliselle avioliitolle, mutta samanaikaisesti toisaalta ei suojaa olemassa olevalle ja voimaansaatetulle avioliitolle. Valitin päätöksestä ja Suuri jaosto myöntyi ottamaan asian uudelleen käsiteltäväkseen. 

http://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeudellisia_uutisia/kansainvaliset_tietolahteet/suomalaistapaus_eit_n_suuren_jaoston_tutkittavaksi.6269.news

Tuo outo ratkaisu antoi Suomelle laajaa harkintavaltaa päättää missä määrin se haluaa soveltaa Euroopan ihmisoikeussopimusta hallinnollisissa prosesseissa. Mikäli jostain syystä se jäisi voimaan sellaisenaan, se antaisi viranomaisille laajat oikeudet päättää asioista, jotka ovat yksityisyyden ja perhe-elämän suojan piirissä.

Oma näkemykseni on, että mikäli Euroopan ihmisoikeussopimusta pidettäisiin rinnalla hallinto-oikeudellisissa prosesseissa arvioitaessa juttujen faktoja, moni tapaus saisi toisenlaisen käsittelyn. Eurooppaoikeus sotkee tuomareiden perinteisen kolmijakoisen oikeuslähdeajattelun vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin sekä sallittuihin oikeuslähteisiin. Silti se määrittää perusoikeuksia, jotka ovat lex superiori. Ja roomalaisessa oikeudessa lex superiori derogat legi inferiori, perustuslaki menee vähempiarvoisten oikeuslähteiden yli.

En ole oikeustieteilijä vaan maallikko. Kuitenkin rohkenen esittää tiettyjä asioita tilanteen parantamiseksi. Yksi tapa saada perusoikeudet paremmin otetuksi huomioon on säätää niiden soveltamisesta asianomaisissa hallinnollisissa lain säädöksissä. Esimerkiksi lastensuojelulakiin pitää saada seikkaperäiset säädökset milloin perheen oikeus yksityisyyteen ja perhe-elämään kumoutuu. Voiko sen kumota esimerkiksi ilkivaltaisesti tehty lastensuojeluilmoitus? Mikä on vastuu viranomaisella tehdä esimerkiksi riskianalyysia ennen lasten huostaanottoa?

Toinen vaihtoehto on ottaa perustuslain ja perusoikeuksien tulkinta pois perustuslakivaliokunnalta ja perustaa riippumaton tuomioistuin, johon kansalainen tai täällä kotipaikkaoikeuden saanut henkilö voi valittaa ja saada asiansa tutkittavaksi. Tätä virkaa on hoitanut nyt Eduskunnan oikeusasiamies, mutta kantelutie keskeytyy aina kun asiassa on valitustie olemassa ja sitä käytetään. Yksi uudistus voisi olla ettei kantelutie keskeydy vaan jatkuu ihmisoikeusvalituksena, jonka oikeusasiamies esittelee riippumattomalle oikeusistuimelle. Tarvittaessa hallinto-oikeuksien pitää käsitellä päätöksensä uudelleen mikäli perusoikeuksia on loukattu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toivoo pienempää määrää ja vaikuttavampia juttuja jäsenmaista. Suomen osalta parannettavaa on juuri ihmisoikeuksien soveltamisessa hallinto-oikeuksissa. Jonkun pitäisi varmistaa täällä, että kansallinen oikeuskäsittely turvaa perusoikeudet, ettei niitä tarvitse lähteä käsittelemään Ranskaan. Kallistakin tuo on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Hallintoprosessissa voi vedota Euroopan ihmisoikeus sopimuksen tuomioihin ja eurooppaoikeuteen (direktiivit ja asetukset). Suomalainen tuomari vain ei pakosti näitä tunne. Oman maan lakien osaaminen koetaan tärkeämmäksi.

Euroopan ihmisoikeus sopimus on ankara pyytämäsi seikkaperäisen lain osalta. Ei henkilön oikeutta yksityisyyteen voida helpolla puuttua. Itse en ymmärrä näitä seikkaperäisiä lakeja. Tuomarin harkinta ja oikeusjärjestelmä loppu peleissä ne tulkitsevat. Hallituksen äänestämä linja on usean kansanedustajan ja virkamiehen luoma opus. Vasta lainkäytössä tuntuu lopullinen laki saavan muotonsa.

Virkamiehillä on virkavastuu. Sitä vain ei tunnuta haluavan pistää toteen. Harvoin virkamiehelle tulee nuhtelua kummoisempaa. Tältä osin toivoisin suurta muutosta. Kerran laissa lukee virkavastuu sitä pitäis olla. Viran ei pitäisi suojata ketään, vaan todella virheellisesti suoritetuista töistä sakkoa ja todella räikeistä virkasuhteen loppuminen.

Eurooppaoikeuden ei sotkea asioita. Eurooppaoikeus direktiivit ja asetukset asetetaan Suomen lain edelle.

Heli Hämäläinen

Toki oikeusprosessissa voi vedota mihin tahansa. Käsiteltävä asia määrittää eurooppaoikeuden soveltamisen asiakohtaisesti. Nimittäin kaikkia asioita eurooppaoikeus ei käsittele, vaan ainoastaan niitä, jotka kansainvälisin valtiosopimuksin on voimaan saatettu eurooppaoikeuden alaisiksi. Rikoslaki, avioliittolaki tai muu perheoikeus eivät ole eurooppaoikeuden alaisia, mutta Euroopan ihmisoikeussopimus tai Lissabonin sopimus luo kansalaisille oikeuden vedota perusoikeuksiinsa ja esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen.

Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää niin sananvapauden rajoituksilta (10 art. (2)) kuin uskonnonvapauden rajoituksilta (9 art. (2)), puhumattakaan yksityisyyden ja perhe-elämän suojan rajoituksilta (8 art. (2)) selkeästi kirjoitettua lakia.

http://www.echr.coe.int/Documents/Convention_FIN.pdf

Mielestäni lastensuojelulakiin tulee säätää pakollinen riskianalyysi. Riskianalyysilla tarkoitan systemaattista ja tositettua riskitekijöiden kartoittamista ja toimenpiteiden perustamista riskianalyysin varaan. Tällä riskienhallinnalla pyritään poistamaan mahdollisuus viranomaisen mielivaltaan. Pelkän virkavastuun varaan en laskisi kansalaisen oikeusturvaa. Jos oikea työmalli mallinnettaisiin lakiin, virkamiehen pitäisi sitä noudattaa virkavastuun nojalla.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Ihan sama mitä laissa lukee, jos niitä lakeja ei panna täytäntöön. Mielestäni viranomaisen virkavastuu on naurettava oikeuskäytännön valossa. Nuhteluiden antaminen ei vastaa sitä vastuuta.

Suomi on lakien luvattu maa. Lakien säätäminen ei muuta hallintoa. Siellä ne todelliset muutokset tehdään. Jokaisen ministerin pitäisi ministeriössä ohjeistaa miten käyttäydytään ja toimitaan. Linjaa pitäisi myös vahvistaa johtamisen ja sanktioiden kautta.

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #3

Tästä olen hieman eri mieltä. Vasta kirjoitettu laki on perinteisen oikeuslähdeajattelun mukaan viranomaista velvoittavaa. Maan tapaan ei voi vedota, koska perustuslain 2.3§ edellyttää viranomaisilta lain noudattamista. Vain vahvasti velvoittavan oikeslähteen sivuuttaminen on virkavirhe.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeusl%C3%A4hde

Lakeja tulee säätää säätelemään ja ohjaamaan julkisen vallan käyttämistä. Sen sijaan kansalaisten elämän tiukka sääteleminen lainsäädännöllä ei kuulu mielestäni länsimaisen demokratian olemukseen.

Itse joudun viranomaisena soveltamaan lakia, niin kansallista kuin eurooppaoikeutta. Samaan asiaan toimintaan vaikuttaa useampi säädös. Toiminnan laatu on kiinni soveltajan ammattitaidosta, pitää tuntea käsiteltävä tilanne, sovellettava relevantti lainsäädäntö sekä myös yleiset hallintoviranomaisia säätelevät lait kuten esimerkiksi hallintolaki tai laki viranomaisen asiakirjojen julkisuudesta. Vaikka hallintolaissa on säädetty tuo laki yleislaiksi, ja että muualla säädetty menee sen säädösten edelle, silti se on voimassa siltä osin kuin muualla ei ole säädetty.

Myös oman viranomaisaseman luova lainsäädäntö pitää tuntea, koska työssään voi joutua käyttämään tosiasiallista julkista valtaa eikä näistä töistä tehdä valituskelpoisia hallinnollisia päätöksiä. Kyllä näissä tilanteissa on syytä ohjata toimintaa voimakkaasti normeilla, olivat ne sitten lakia tai alemmantasoisia hallinnollisia ohjeita, joihin myös riskianalyysi kuuluu ohjaavana työkaluna. Laissa voidaan velvoittaa viranomaista ohjeistamaan sekä luomaan riskienhallintamalleja. Minusta se on hyvää hallintoa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tosiasiallinen_julkin...

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor Vastaus kommenttiin #4

Lain säätämisen sijaan tarkempia viranomaisohjeita voidaan antaa asetuksilla ja muilla hallinnonohjeilla. Esim. verohallinnon ohjeet. Laki kirjat ovat naurettavan paksuja ja niissä säädellään aivan turhista asioista.

Kaikki viranomaisten tekemät päätökset joissa käytetään julkistavaltaa tulisi voida saattaa oikeuden käsiteltäviksi. Perustuslain 22 § mukaisesti ja EIS 6 kohdan mukaisesti.

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #5

Kaikista viranomaispäätöksistä ei ole valitusoikeutta. Osassa on vain muistutusmenettely tai oikaisuvaatimusmenettely.

JJ Haveri

Käytännön tasolla hallinto-oikeudet ovat todellisuudessa pelkkiä virkamiesten putsaustoimistoja. Kansalaisen oikeusturvaa loukkaavina ne tulisikin ajaa alas ja liittää osaksi muuta oikeusjärjestelmää.

Kuvaava esimerkki KHO:n idioottimaisuudesta:

http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2013/12/814-kho...

Heli Hämäläinen

Tässä on esimerkki internetistä kuinka poliisi antaa auliisti virka-apua. En tiedä huostaanoton perustetta enkä perustetta tunkeutua kotiin. En itse liity tapaukseen millään tavoin.

https://www.youtube.com/watch?v=5pLzzEebN-U

Täytyy muistaa ettei kysymyksessä ole pidätys, kotietsintä eikä muukaan pakkokeino vaan kyseessä on lastensuojelulain mukainen hallinnollinen prosessi. Poliisilla ei ole oikeutta käyttää pakkokeinolain mukaisia valtuuksia, koska pakkokeinolain mukaiset edellytykset eivät täyty.

Toimituksen poiminnat