Heli Hämäläinen Ihmisen kokoisia ihmisoikeuksia

Lastensuojelun yhteistyökyvyttömät vanhemmat

  • Huolen vyöhykkeet (c) THL
    Huolen vyöhykkeet (c) THL
  • Nykyaikainen riskienhallintamalli, riskimatriisi yhden riskitekijän osalta.
    Nykyaikainen riskienhallintamalli, riskimatriisi yhden riskitekijän osalta.

Pitää nyt kerrankin todeta, että en kirjoita omassa asiassani vaan kirjoitan ilmiöstä, jonka todistajaksi olen joutunut lähimmäisenrakkaudesta.

Yksi merkittävästi silmiinpistävä piirre keskusteluryhmissä ja sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa on ollut esitetty Tom Arnkillin ja Esa Eriksonin huolen vyöhykkeistömalli. Vaikka mallin tekijät varoittavat subjektiivisen huolen kokemisesta:

"Vyöhykkeistö ei ole luokittelun ja rekisteröinnin väline

Valitettavasti Huolen vyöhykkeistöä on käytetty (ja käytetään paikoin edelleen) myös
tavoilla, joihin sitä ei ole tarkoitettu ja jotka eivät tue varhaista avointa yhteistoimintaa. Yksi syy tähän on ehkä vyöhykkeistön visuaalinen ulkomuoto: vyöhykkeet, lokerot ja rajat houkuttelevat toisten ihmisten lokerointiin ja listauksiin, vaikka sen tarkoitus on juuri päinvastainen.

Syynä väärään käyttöön voi olla myös sellainen ammatillinen kulttuuri, joka korostaa ihmisten ja heidän ominaisuuksiensa luokittelua ehtona auttamistavoille. Vyöhykkeistön perustana on subjektiivinen huoli suhteissa, ei objektiiviseksi uskottu määritelmä toisista osapuolista. Asiakas, oppilas, perheenjäsen, potilas tms. ei koskaan ole vaikkapa ”harmaan vyöhykkeen asiakas, oppilas tms.”, sillä harmaalla vyöhykkeellä ”sijaitsee” opettaja tai muu työntekijä, joka kyseisessä suhteessa kokee omien toimintamahdollisuuksiensa heikkenevän.

Vyöhykkeen tarkoituksena on auttaa tutkimaan ja selkeyttämään omaa huolta, kunkin omaa toimintaa ja tukitarpeita ja ottamaan oma huoli kunnioittavasti puheeksi asianosaisten kanssa yhteistyötä rakentaen. Kyse on isosta ajattelutavan muutoksesta. ”Minulla on huoli, auta minua hälventämän huoltani. Miten sinä koet tilanteen? Mistä sinä olet huolissasi? Mitä voimme yhdessä tehdä huoltemme huojentamiseksi?” Vertauskuvallisilla huolen vyöhykkeillä ”sijaitsee” suhteita: minä suhteissa niihin tai näihin toisiin, ei ainoastaan toisia osapuolia.

Vyöhykkeistö EI ole tarkoitettu

  • työntekijöiden välineeksi tulkita tilanteita samalla tavalla, vaan sillä yritetään edistää eri toimijoiden mahdollisuutta kiinnostua keskinäisestä erilaisuudestaan.
  • ihmisten luokitteluun tai rekisteröintiin.

Vyöhykkeistölle EI sijoiteta lapsia, nuoria, perheitä tai asiakkaita, koska tämä on

a) turhaa – yhdenkin henkilön huolet ja huolettomuudet vaihtelevat muuttuvien tilanteiden mukaan,
b) vahingollista – luokittelun leimat jäävät, vaikka huolet vaihtuisivat sekä
c) laitonta – tämänkaltaisia rekistereitä ei saa tehdä (Arnkil 2012)."

Kyseessä on siis psykologinen diibadaabahuuhaa, jossa oikea riskienhallinta on jätetty puolitiehen, pelkäksi viranomaisten omien subjektiivisten tuntemusten reflektoivaksi punnitsemiseksi. Kyseessä on jonkinlainen uhka-analyysi, mutta malli ei anna riskienhallintaan mitään riskien tunnistamista auttavaa työkalua. Huolen vyöhykkeistöä onkin käytetty surutta riskianalyysina ja sen perusteella perheitä on sanktioitu.

Olisi mielenkiintoista tietää ihan lukuina kuinka moni lastensuojeluilmoitus laitetaan liikkeelle sanktiona siitä, ettei vanhempi halua toimia viranomaisen ohjeiden mukaan. Viranomaiselle kun on herännyt huoli ja hän on saanut mallista reflektoimalla itsensä vakuuttuneeksi siitä, että tämä hänen lähes psykoottinen todellisuutensa on pätevämpi ja oikeampi kuin vanhempien itsensä kokema todellisuus.

Tällainen sanktiointi on lakiin perustumatonta. Viranomaisen oikeudet perustava laki ei tunne huostaanottoa rikosseuraamuksena eikä hallinnollisena sanktiona. Viranomaispäätösten kuuluu nimenomaan perustua vain ja ainoastaan objektiivisiin faktoihin sekä riskeihin, joiden vaikuttavuus sekä toistuvuus on mitattu jollain todennäköisyydellä suureksi. Siis viranomaisella tulee olla pätevä riskienhallintamalli.

Kenen tehtävä on tarkastaa Suomessa, että kunnan lastensuojeluviranomaisten riskienhallintamalli perustuu objektiivisesti mitattuihin riskeihin esimerkiksi huostaanottopäätöksissä? Huostaanotto on järeä toimenpide, joka on riskin poistamista perhe rikkomalla. Siihen tulee olla pätevää näyttöä ja vanhemmilla ei tuolloin ole mahdollisuutta hallita riskiä. Sellaisissa tilanteissa, joissa vanhemmat kykenevät esittämään konkreettisia toteutettuja riskin hallintakeinoja, ei huostaanottoa tule tehdä.

Onko se THL, AVI vai hallinto-oikeus? Muistutan, että Suomi on sitoutunut Euroopan ihmisoikeussopimuksessa puolueettomaan oikeudenkäyntiin (6 art.), jossa viranomaisella on todistustaakka ja perusteiden pitää olla objektiivisia, ei subjektiivisia kuten asian laita on THL:n huolen vyöhykkeissä, joka löytyy nykyisin jokaisen sosiaalityöntekijän työkalupakista, esimerkkinä kirkon työkalut.

Olemmeko enää oikeusvaltio?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilekahila kuva
Ilkka Kahila

Tärkeän asian nostat Heli kirjoituksessasi esille, mutta mieleeni tulee se perustavanlaatuinen kysymys, onko asiat noin, kuten esität niiden olevan: "Huolen vyöhykkeistöä ... sen perusteella perheitä on sanktioitu."

Luulen, että tämä toteamuksesi on olennainen tekijä näissä tapauksissa, joihin viittaat: "... kuinka moni lastensuojeluilmoitus laitetaan liikkeelle sanktiona siitä, ettei vanhempi halua toimia viranomaisen ohjeiden mukaan."

En tiedä, kuinka osuvaa tällaisissa tilanteissa on viranomaisen toimenpidettä kutsua sanktioksi. Viranomaisen tehtävänähän on pyrkiä selvittämään lapsen tilanteeseen mahdollisesti liittyvää riskiä, ja sikäli kun tällainen selvittäminen yhteistyössä vanhempien kanssa estyy, jäänee ainoaksi vaihtoehdoksi lastensuojeluilmoituksen tekeminen, jolloin asia etenee sitten sen mukaan, mitä on säädetty tapahtuvaksi tuollaisissa tilanteissa.

Minkälaisista asioista on Heli sinun kokemuksesi mukaan ollut kyse tilanteissa, joissa vanhempi ei ole halunnut toimia viranomaisen ohjeiden mukaan?

Heli Hämäläinen

Viranomainen ei voi sanella miten perheen tulee toimia tai menetellä. Mutta se voi toki edellyttää perheeltä ideoita toimintatavoista, jotka perhe voisi toteuttaa oman suunnitelmansa mukaan. Mikäli perhe kieltäytyy yhteistyöstä, toimiminen lastensuojelulain mukaan lienee ainoa vaihtoehto.

Sosiaalisessa mediassa notkumiseni tuloksena voin todeta, että perheitä on pakotettu tiettyihin viranomaisaloitteisiin toimenpiteisiin kuten muuttamaan tarkkailtavaksi. Tällainen on selkeä pakkokeino eikä sille löydy pakkokeinolaista tukea. Myös henkilön imettämisen rajoittaminen tai lopettaminen ei voi olla viranomaisen harkitsemisen alla oleva toimenpide. Myös henkilön puhelimen ja nettitikun takavarikoiminen on pakkokeino.

Perheen internointi tarkkailtavaksi olisi paremmin lailla säädeltävä. Nyt sitä käytetään siksi, koska avohuollon tutkimusresursseja ei ole. Ihmisen yksityiselämään kajotaan tarpeettomasti huonon ammattitaidon tai vajaiden resurssien tai kieroonkasvaneen natsiasenteen vuoksi. Onko lastensuojeluviranomaisilla liikaa valtaa suhteessa asiakkaisiinsa? Tulisiko sitä kontrolloida tarkemmin?

Heli Hämäläinen

Meinasin unohtaa tämän kotikäyntiasian. Kyseessähän on kotietsintä. Siinä viranomainen tulee kotirauhan piirissä olevaan tilaan sekä tekee huomioita raportteihinsa myös muista mielenkiintoisista asioista kuin mitä lapsen kodin asiallinen tarkastaminen edellyttäisi. Lastensuojeluviranomaisella ei ole oikeutta törmätä sisään milloin vain eikä siitä kieltäytyminen ole yhteistyökyvyttömyyttä. Ja rikostutkinnassa epäillyllä ei ole velvoitetta puhua totta. Se koskee vain todistajaa.

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

Suomen koululaki pakottaa vanhemmat laittamaan omasta mielestään liian pienet lapset kouluun. Työssä käyvät vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsilleen aina niitä oikeita varusteita mukaan... Tulee huoli josta tehdään ilmoitus lastensuojeluun: Lapselta usein puuttuu koulutarvikkeita, tai lapsella ei ole asianmukaista vaatetusta.

Jos ammattitaidoton opettaja ei saa lasta kuriin, tai oppimaan, löytyy vika kotoa, ei opettajasta. Vaikka vanhemmat olisivat jo anoneet siirtoa toiseen kouluun, se estetään lastensuojeluilmoituksella, sillä koulutoimen mukaan ilmoituksen jälkeen vain sosiaaliviranomainen voi hakea siirtoa, vaikka lapsi ei edes ole huostassa.

Entä ne läksyt? Siinä on taas yksi suuri huolen aihe lisää: Vanhemmat eivät huolehdi lapsen koulunkäynnistä. Jos lapsi sanoo ettei läksyjä tullut, tai ne on ehtinyt tehdä koulussa, niin miten ne läksyt voi tarkastaa? Onneksi on tullut uudet internet-sivut, joille fiksut opettajat ymmärtävät kirjata läksyt. Toinen tilanne sitten tulee kun lapsi taktisesti "unohtaa" kirjat kouluun. Netistä voisi löytyä vielä koulukirjat, ettei muksut voisi sitäkään käyttää hyödyksi.

Kaikkien ihmisten kemiat eivät kohtaa, ellei lapsi ja opettaja tule keskenään toimeen, on helppo syyttää taas kotioloja lapsen käyttäytymisestä. Ja taas saadaan aikaiseksi huoli-ilmoitus lastensuojeluun.

Toimituksen poiminnat